Tekstit

Hypomaniaa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Päiväkirjamerkintä huhtikuu 2017.

Kirjoitettu jonkinasteisesta hypomaniassa.

Mä vihaan kaikkea ja kaikkia,
mutta eniten vihaan itseäni.

Vihaan!

Yritän kirjoittaa
miltä musta tuntuu
ja alan kelaamaan
ja pilkulleen miettimään,
miten kirjoitan,
mihin tulee perkeleen pilkku,
onko lauserakenne oikein.

Vi..n pilkunviilaaja!

Tee nyt niitä virheitä,
oo täys sekopää! Saat olla!

Voihelvetinkuustoista!

Nyt oikeestaan
ekan kerran elämässäni
mun ei tarvi välittää
muitten mielipiteistä.

Mun ei tarvitse välittää
yhtään mistään!

Saan olla just se ääliö sekopää,
mikä oikeasti olen.

Ei tarvitse esittää mitään.

Ei ole PAKKO
mennä muiden mukana.

Voin olla hapan ja hankala itseni.
Voin laatia oman aikataulun,
mennä nukkumaan
silloin kun huvittaa,
herätä silloin kun huvittaa.

Kalenteri saa olla ilman
yhtäkään merkintää.

Mun ei ole pakko,
kukaan ei ole määräämässä, hengittämässä niskaan ja vaatimassa.

Kukaan ei arvostele, hauku ja katso pitkin nenän varttaan.

Mä saan määrätä,
mitä teen ja miten sen …

Älä romahda, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Minä, joka en koskaan uskonut olevani...

En uskonut olevani se,
joka romahtaa.
Olin se, joka piti itsestä huolta.

Oli se, joka urheili veren maku suussa,
joka ei koskaan pysähtynyt.

Olin se, joka ei ollut heikko,
laiska, saamaton.

Olin se ärsyttävä
himoliikkuja, jota vihasit.

Se, joka kävi kolme kertaa viikossa
aerobicissä ja salilla,
ja samalla imetti kolmen kuukauden
ikäistä vauvaa.

Se, jonka kilot jäi synnytyspöydälle.

Olin se saamarin itsekeskeinen hyväkäs!

Olin, niin minä olin, joskus.
En ole enää.

Olen saamaton, laiska, heikko ja lihava.
Olen epäonnistunut ja rikki.
Särkynyt ja repaleinen

Olen mokannut kaikessa,
olen hukannut suunnan elämässäni.

Olen yksin ja haparoiden
epätoivoisena eteenpäin.

Etsin jotain, etsin itseäni.

Olen monta kertaa luovuttanut
ja taas noussut.

Minä masennuin, romahdin,
elämäni hajosi, pirstaloitui.

Nyt etsin palasiani ja niistä itseäni.

Kiipeän epätoivoisesti loputtomia portaita.
Olen jo puolessa välissä.

Älä romahda, älä putoa.
Sinä pystyt.





Onneks mun ei tarvi, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Päiväkirjamerkintä parin vuoden takaa

Epämiellyttäviä muistoja työelämästä

Tulipa ahaa-ajatus mieleen:
olisiko mun identiteetti
kehittynyt erilaiseksi,
jos olisin ollut eri alalla?

Jos olisinkin opiskellut ihan jotain muuta, jonkin toisen ammatin?

Olisinko ihan eri tyyppi nykyään?

Musta tuntuu näin jälkeen päin,
että se olisi ollut helpompaa ja järkevämpää...

Olisinko vielä töissä?

Tällä hetkillä mulla on vaan
negatiivisiä ajatuksia ja tunteita
omasta työelämästä.
Varsinkin kymmeneltä
viimeiseltä vuodelta.

Inhottaa kaikki työhön liittyvä,
kaikki muistot ahdistaa ja yököttää.

Mä olin liikaa johdateltavissa työpaikoillani. Mulle sattui pari kertaa narsistinen pomo. He jättivät syvät arvet, traumat.

Oli myös muutama työkaveri,
jotka olivat vahvoja väärällä tavalla.
He haukkuivat muita kuin
räksyttävät rakkikoirat ja
aiheuttivat kireän ilmapiirin.

Onneks mun ei tarvi!

Onneks mun ei tarvi enää ikinä
mennä siihen työpaikkaan töihin!
Onneksi mun ei tarvi nähdä työkavereita!

En ole tippa…

Sekoilua, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Sekoilu, se alkoi eron jälkeen.
Hillitön, älytön,
jopa vaarallinen sekoilu.

Olin villi ja vapaa,
vain taivas rajana.
Siltä se tuntui.

Viini virtasi ja
baarielämä kutsui,
suorastaan huusi.

Oli yhden illan juttuja,
sekaan mahtui myös
pari pitempää suhdetta.

Sekoiluun liittyi myös sellaista,
mitä en edes halua muistella.

Juhlin ja sekoilin oikein urakalla.
Pari kertaa olin päivystyksessä paikkailtavana , koska olin kaatunut niin pahasti, että päässä oli haava.

Yleensä sekoiluun osallistui
yhtä sekopäinen kaveri.

Kun pääsimme vauhtiin,
loppua ei näkynyt.
Usein tuli valvottua
kaksi vuorokautta putkeen.

Mielessä ja kehossa
oli valtava levottomuus.
Ei pystynyt pysähtymään,
ei halunnut tuntea eikä ajatella sitä, mitä oli tapahtunut ennen eroa.

Sitä teki kaikkensa,
etteivät traumat nousseet pintaan.

Ei voinut pysähtyä,
piti olla koko ajan liikkeessä.

Ahdistus oli välillä niin kovaa,
että sattui, mutta ei hätää,
se "parani", kun lähdettiin
taas juhlimaan ja sekoilemaan.

En h…

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Soitit taas, en vastannut. 
Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vastaamatta. Sinulla oli ote minusta edelleen.

Minulla ei ole mitään velvoitetta vastata ja kuunnella humalaisia juttujasi. Olen kuunnellut niitä ihan tarpeeksi.

En vastaa enää, koska voin olla vastaamatta. Et kuulu elämääni enää.

En ole kiinnostunut sinusta.

Vielä vähän ahdistun, kun huomaan sinun soittaneen. En vastaa, suojelen itseäni, koska äänesi saa aikaan epämiellyttäviä muistoja ja tuntemuksia sisälläni. 

En vastaa ja olisi parempi, ettet enää soittaisi.

Terapia loppuu koronan takia, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Koronavirus vaikuttaa kaikkeen, muuttaa normirutiineja. Minulle se merkitsee terapian lopetusta.

Terapia loppuu suunniteltua aikaisemmin. Vielä olisi ollut pari kuukautta jäljellä. Toki puhelimen kautta olisi voitu jatkaa, mutta koen sen hankalana, joten lopetamme tähän viikkoon.

Hoitosuhde jatkuu kuitenkin sovittuun aikaan saakka siltä varalta, jos vointi huononee ja saan terapeutin puhelimella kiinni, jos tarvitsen apua.

Tällä hetkellä voin hyvin. Olen ollut rauhallinen ja tasainen viikon pari. Minulle se on saavutus.

Toivon, että hyvä olo jatkuu koko kevään. Pelkään sitä tyypillistä kevätromahdusta. Niin kovin usein se on tullut loppukeväästä.

Viime vuonna se oli erityisen raju, koska jätin lääkkeet syömättä. Ensin tuli hillitön hypomania ja sen perään täydellinen romahdus synkkääkin synkempään masennukseen.

Nyt olen viisaampi ja syön kiltisti lääkkeeni. Olo on parempi myös siksi, koska paino tippuu. On paljon kevyempi olo ja peilistä näen kaventuneen ja keventyneen olemu…

Ei vaan huvita, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Jos olen itselleni rehellinen, kaipaan vauhtivaihetta. En sitä kaikkein vauhdikkainta, en hypomaniaa, mutta jonkinlaista potkua persuksiin kuitenkin. Nyt olen jämähtänyt jumitukseen. Monet asiat ja tekemiset ovat kesken. Istun vain sohvalla tuijottaen telkkaria.

Lopetin haittavaikutuksia aiheuttaneen lääkkeen noin kuukausi sitten.  Siihen loppui energisyys. Lääke toi energiapiikin.  Nyt harmittaa jämähtäminen, jumiutuminen. Ei oikein huvita mikään. Pestyt pyykit seisoo koneessa tunteja ennen kuin saan ne ripustettua narulle kuivumaan. Ei vaan huvita mikään...

Kotiin jumiutuminen tulee pahenemaan koronan myötä. Ei tule käytyä kaupungilla ihmisten ilmoilla entiseen tahtiin. On pysyttävä kotona, ettei altistu taudille. Toisaalta olen tottunut näihin jumivaiheisiin. Niitä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Jälleen toivon, ettei tämä muutu masennukseksi...

Jumiutuminen, se on inhottava ja ärsyttävä olotila. Toki parempi kuin lamaava masennus. Kaipaan vauhtivaihetta, vaikka en …

Viinin huuruista elämää, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Muisto vuosien takaa.

Työpäivän viimeinen tunti menossa. Väsyttää, kohta kotiin. Saan tekstiviestin: tuo viinipönikkä.  Ajattelen väsyneenä: taas. Kotiin lähdön innostus häviää. Tiedän, mikä kotona odottaa. Känninen kumppani.

Viime yö oli levoton. Kuten sitä edellinen ja sitä edellinen. En muista, milloin nukuin hyvin.

Viinin huuruista elämää. Sitä on elämä ollut. Viinin huuruja ja riitoja. Mietin ulkonäköäni. Joko naamasta näkyy huono elämä?

Lähden töistä Alkon kautta. Ostan hanapakkauksen punaviiniä ja kävelen väsyneenä kotiin.

Pari vuotta jaksoin ja sitten tuli täydellinen romahdus. En jaksanut enää elämääni. Aloin temppuilla, niin sinä minusta sanoit. Et ymmärtänyt, että kaikki tekoni oli epätoivoista hätähuutoa. Huusin äänettömästi apua vahingoittaessani itseäni. Se viha, jota tunsin sinua kohtaan kääntyi itseeni.

Alkoi sairauslomien kierre. Lopulta löysin itseni osastolta, sairaalasta, psykiatrisesta sairaalasta. Se oli minun pelastus. Hain avioeroa ja pelastin itseni.

V…

Ahdistuspalanen, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Ahdistuspalanen,
se kaivelee sisuksia.
Se kiertelee ja kaartelee
pitkin kehoa
tuntuen puristavana tunteena
rinnassa, kurkussa.

Välillä se menee pois tunniksi pariksi
ja tulee taas jostain kiertelemään mieleen, kehoon.

Vedän syvään henkeä, puristava tunne poistuu.

Ajatukset poukkoilevat ja
etsin mielestäni
jonkin kauniin ajatuksen,
positiivisen ajatuksen.

Ahdistuspalanen,
se pienenee ja häviää.
Toiveikkuus herää jälleen.
Ajatukset selkenevät, rauhoittuvat
ja löytävät paljon positiivista sisältäni.

Hymy tulee jostain lämmittäen ja rentouttaen.

Ahdistuspalanen,
sain sen katoamaan.

Valtava helpotus tulvahtaa ylitseni ja
olen taas vähän vahvempi ja
tasapainoisempi kuin hetki sitten.




Haittavaikutukset pahenivat, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Tauko lääkitykseen.

Lopetin toistaiseksi uuden lääkkeen, koska haittavaikutukset pahenivat. Kieli alkoi tuntua paksummalta, turvonneemmalta. Tuli tunne, ettei se kohta mahdu suuhun ja tukehdun. Syöminen muuttui vaikeammaksi, syljen eritys lisääntyi ja puhe alkoi muuttumaan sössöttäväksi. Kyllästyin oireisiin ja vähän pelästyinkin, ja päätin että nyt loppuu!

Vointi paranee.

Nyt on neljä päivää lääkkeen lopettamisesta ja vointi on hyvä. Kieli alkaa olla normaali ja syljen eritys vähentynyt. Vielä en ole ilmoittanut lääkärille, ensi viikolla on soittoaika. En halua aloittaa lääkitystä uudelleen. En myöskään haluaisi taas uutta lääkettä. Mietityttää uudet haittavaikutukset, enkä halua niitä enää kokea. Ajatuskin pelottaa, ahdistaa ja kyllästyttää.

Ei lopetusoireita.

Vielä ei ole tullut lopetusoireita, olo on päinvastoin parempi. Söin uutta lääkettä pari kuukautta. Toivon, ettei niin lyhyen käytön jälkeen tulekaan oireita. Pelkään eniten masennuksen pahenemista. Mietin, että voisiko …

Pieni piste valtameressä

Kuva
Olen
vain pieni pisara,
pieni piste
valtameressä.
Kadoten sinne kenenkään huomaamatta. 
Et sinä katoa, kuiskasit. Olet maailmankaikkeus minulle. 
Otit kädestäni lujasti kiinni,  enkä minä katoa.


Kalorien kyttääminen, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Kalorien kyttääminen.

Se on alkanut.
Merkitsen ylös kaiken syömäni
ja juomani. Kyttään itseäni.
Mittailen peilin edessä vyötäröäni.
Toivon sen kapenevan, pian.
Toivon läskin häviävän, pian.

Olen kärsimätön.

20 kiloa pitäisi hävitä tuosta noin vaan
olematta yksinkertaisesti syömättä.
Sitten iskee "mässyt".
Etsin jääkaapista ja pakastimesta syötävää.
Ja minähän syön!

Reilu kuukausi on mennyt nälässä.
Kaloreita on ruoasta tullut 400-1000 kcal eli vähän.
Ja välillä ihan liian vähän. Sen takia tulee päiviä,
jolloin laihduttaminen unohtuu ja ah,
miten ihanaa on syödä kaksin käsin rasvaista,
suolaista ja siihen väliin makeaa.

Morkkis.

Seuraavana päivänä tulee kamala morkkis.
Mitä meninkään tekemään!
Syyllisyys kiljuu korvaan:
Olet läski, epäonnistuja!

Kalorien kyttääminen.

Se alkaa alusta.
Jos vähän lipsuu,
potee kamalaa ahdistusta
ja syyllisyyttä.

Hullu toive.

Ruoka. Ystävä ja vihollinen.
Mittailen katseellani peilin edessä vyötäröäni.
Hullu toive täyttää pään:
jos ensi kesän…

Haittavaikutuksista, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Pelästyin.

Pelkästyin, että olen putoamassa masennuskuoppaani. Niin kummallinen on oloni tällä hetkellä. Päässä pyörii ristiriitaisia ajatuksia,  ristiriitaisia tunteita. Ärsyttää, väsyttää, hermostuttaa ja ahdistaakin, mutta ihan vähän.

Kieli.

Kieli tuntuu suussani suuremmalta kuin tavallisesti. Se myös ikään kuin sykkii. Luin uuden lääkkeen haittavaikutukset (taas) ja onhan siellä kielioireet. Siellä mainitaan harvinaisena haittavaikutuksena mm. kielen turpoaminen, kielen turvotus.

Puheen puuroutuminen.

Poika kysyi, onko suussani jotain, koska puhun oudosti. Huomaan puheen puuroutumisen itsekin. (Myös puheen häiriöt mainitaan haittavaikutuksissa). Vähän nämä oireet säikäytti. Onko ne mahdollisesti vaarallisia? Paheneeko ne? Meneekö ajan kanssa ohi?

Soittoaika.

Kerroin oireista terapeutille. Lääkäri soittaa minulle 9.3. Mutta jos oireet pahenevat tai eivät mene ohi, sovittiin, että soitan lääkärille sitä ennen.

Outo olo.

Kerroin myös omituisesta olosta, jota en osaa selittää ja s…

Tyhjä tila

Kuva
Aamuyöllä olen uneton Maailma nukkuu ympärilläni

On hiljaista

Seuranani yksinäisyys

Katselen auringon kajastusta  ja mietin  rakastanko sinua  vihaanko sinua kaipaanko sinua
Onko sydämessäni edelleen tilaa sinulle  vai onko siellä tyhjä tila
kipeä tyhjä tila
Aamuyön yksinäinen hetki ja  sydämessäni on hiljainen tyhjä tila


Elämä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Anna minulle yö, jolloin nukun rauhallista, levollista unta. Unta, jota painajaiset eivät piinaa.

Anna minulle aamu, jolloin herään hymy huulilla, odottaen kaunista aamua ja innostavaa päivää. 

Anna minulle voimia kohdata pettymys, väsymys, ahdistus. 

Anna minulle aika, jolloin en ole masennuskuopassani.

Sinä annat.

Annat minulle yön jälkeen uuden aamun. Ja aamun jälkeen uuden päivän. 

Tulet vierelleni, tartut käteeni ja nostat ylös. Annat syyn elää. Joka aamu, joka päivä.

Sinä annat.

Elämä.






Lupa luovuttaa

Kuva
Joskus on lupa luovuttaa.

Antaa sen mennä mikä satutti.
Antaa sen unohtua mitä vihasi.

Kun luopuu jostain
saa takaisin jotain.

On lupa luovuttaa olematta luovuttaja.


Maalausmania, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Vuosi sitten.


Maalausmania.

Silmät kiiluen maalaan kuin heikkopäinen. Kuusi tuntia vierähtää ja havahdun mahassa tuntuvaan onttoon oloon. Olen unohtanut syödä. Syön leipäpalan ja jatkan maalaamista. Seuraava päivä, kolme tuntia unta. Eihän tässä nyt ehdi nukkua, kun on maalattava!

Lisää maalia!

Kannan selkä vääränä k-raudasta maalipurkkeja ja taas maalataan. Joka paikkaa särkee ja kilot tippuu. Elän lähes vedellä. Ei tässä ruokaa ehdi miettimään, ihan hyvin pärjää näinkin. Ja ah, mikä tunne, kun lopulta elimistö tottuu niukkaan ravintoon, nälän tunne häviää.

Sitten tuli romahdus.

Yhtäkkiä en pystynytkään maalaamaan. Sänky kutsui, sohva kutsui. Väsymys ja masennus löi vasten naamaa. Siihen se jäi, maalaaminen. Olin pudonnut takaisin lamaavaan masennuskuoppaani.

Maalia maalia!

Pää huutaa. Kävin ostamassa maalia.
Suunnitelmia, ajatukset vilisee.
Neljä tuntia unta takana.
Taasko tämä alkaa...


Kipeä hiertymä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary

Oliko minussa mitään hyvää,
sainko arvostusta edes vähän?

Olinko niin erilainen ja outo,
etten ollut samaistuttava, lähestyttävä,
rakkauden arvoinen?
Olinko vain hiekanjyvä,
joka hankasi kengässä niin,
että jalkaasi tuli hiertymä,
joka muistutti minusta joka askeleella
hiertäen ja satuttaen.

Rakastitko minua edes vähän?
Muisteletko koskaan minua
vai olinko joku,
jonka voi unohtaa hetkessä.

Joku, josta jäi vain ärsyttävä kipeä hiertymä.

Hiertymä, jota hiekanjyvä hiersi
ja jonka kopistelit kentästäsi
ärtyneenä pois.

Lopulta hiertymä parani, unohtui.
Lopulta minä unohduin.





Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Vieroitusoireet

Nyt ei oikein kirjoittaminen ole onnistunut. 
Olo on levoton, tuskastunut. 
Ajatukset harhailee. 
Vieroitusoireet häiritsevät elämää. 

Pakko

On sellainen olo, 
ettei huvita mikään, 
ei halua tehdä mitään  ja 
samalla on pakko tehdä jotain. 
Ei vaan pysty olemaan rentona.

50 milligrammaa

Vaikka lääkepurku tapahtuu hitaasti 
eli kahden viikoin välein vähennetään 50mg, 
inhottavat oireet tulevat silti. 



V***u

Välillä olen ärtynyt ja kiukkuinen. 
Tekis vaan mieli huutaa. 
Tuskaisuus helpottaa hetkeksi, 
kun touhuaa ja touhottaa, 
koska paikallaan olo on myrkkyä.  
Suoraan sanottua yhtä helvettiä.

Mä haluun tän perkeleen olon loppuvan! 



Unilääkkeet

Nukkuminen meni mahdottomaksi. 
Nukuin kolme neljä tuntia ja 
sinä aikana heräilin viisi kuusi kertaa. 
Sain unilääkkeen 
otettavaksi kuurina viikon ajan. 
Siltä osin on helpottanut. 

Lihava zombie

Se lääke mitä nyt lopetellaan 
on vaikeaan depressioon, masennukseen. 
Mua se lihotti ja teki zombieksi. 
Toivottavasti nää vieroitusoireet 
alkais helpo…

Sovintoseksiä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Muisto menneisyydestä

Mä vihaan sua!

Mä vihaan sua!
Vihaan just nyt.

Ääni huutaa sisälläni,
mutta en saa sanoja ulos.
Sä haluat sovintoseksiä, taas.
Mitä ihmettä tässä on sovittu?
Ei mitään, mutta koko päivä on ollut
yhtä huutamista, vihaisia sanoja
ja nieltyjä kyyneliä.



Sä haluat seksiä

Kun riita lopulta laimenee,
sä haluat seksiä.
Ei sua kiinnosta, miltä musta tuntuu,
ei kiinnosta, haluanko mä seksiä
riidan jälkeen

Sovintoseksi

Mä ihmettelin,
miten joku voi haluta seksiä
raivokkaan riidan jälkeen, riidan,
jossa ei ole pyydetty anteeksi,
eikä annettu anteeksi.
Koska riitaa ei ole sovittu, ei ratkaistu.
Mutta sun mielestä kaikki oli sovittu ja
annettu anteeksi ja piste iin päälle
oli sovintoseksi.

Seksihän on paras sovinto

Kysyin sulta kerran,
miten voit haluta riidan jälkeen seksiä?
Pidit kysymystä kummallisena
Eikös juuri seksi ole sovinto riidasta?

Sovinto riidasta, jota ei koskaan sovittu.

Tyhmä!

Mutta ai niin,
sovittiinhan ne riidat aina.
Ne sovittiin seksillä,
kuinka en sitä …