Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Paniikkikohtaus, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Keskityn hengittämiseen.
Tuskan hiki valuu pitkin selkärankaa
ja pää on hiestä märkä pipon alla.

Ei mitään hätää,
hoen lausetta mielessäni.
Hengitän nenän kautta sisään
ja suun kautta ulos.

Paniikki kasvaa sisälläni.
Olen tunkenut korviini nappikuulokkeet
ja kuuntelen joulumusiikkia.
Yritän sulkea ympäristön hälyt
ja ihmiset pois mielestäni.



Joulu on tulossa
ja joka paikassa on kiireisiä ihmisiä,
kaupoissa tungosta.

Tunnen voimakasta ahdistusta.
Pyörin hyllyjen välissä epätoivoisena.
Miksi tulin tähän kauppaan?
Kauppa on juuri remontoitu,
enkä löydä sieltä mitään.

Tuttu ja turvallinen kauppa
on muuttunut kaoottiseksi,
pelottavaksi.

Epätoivo  kasvaa sisälläni.

Apua! Hengitä! Ei mitään hätää!

Keskityn hengittämiseen,
nenän kautta sisään
ja suun kautta ulos.
Pelkään hyperventiloivani.

Hiki valuu pitkin selkärankaa,
sydän hakkaa rinnassa
ja kämmenet ovat  nihkeät.



Väistellen ihmisiä
ja yritän löytää edes osan
kauppalistan tavaroista.

Oksettaa.
Suuta kuivaa
ja päässä humisee.

Jal…

Tänään on hyvä päivä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Leijailua. 
Tänään leijailen ja liitelen jalat irti maasta. Rinnassa on hykerryttävän ihana tunne. Ihollani tuntuu vielä auringon lämpö ja maistan huulillani meren suolaisen maun.




Leijailua. 
Tulin pari päivää sitten Thaimaan matkalta. Kuinka hyvältä lämpö ja aurinko tuntuivatkaan! Takana on vaikeat päivät, viikot, kuukaudet. Uskoin, että romahdan täysin ja muserrun masennuksen taakan alle. Loma tuli täydelliseen aikaan!








Leijailua. 
Tunnustelen ja kuulostelen sisäistä puhettani. On niin pehmeän pumpulinen olo. Jokaisen pitäisi päästä syksyn pimeyden keskeltä hetkeksi aurinkoon ja lämpöön lataamaan akkuja, saamaan valohoitoa synkkyyteen ja masennukseen.






Leijailua. 
Välillä tuntuu onko tämä tottakaan. Onneksi puhelin on täynnä matkakuvia. Niihin on hyvä palata, kun masennus ja ahdistus syöksyy kimppuun.




Keskittymisvaikeudet, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Keskittymisvaikeus.
Se hallitsee elämääni.
Se sanelee tekemiset, tulemiset, olemiset.
Se on läsnä lähes koko ajan.

Lukeminen.
Se on välillä äärimmäisen vaikeaa.
Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen teksti,
en pysty lukemaan sitä loppuun.



Luovutan siinä vaiheessa
kun huomaan, että tekstissä
on monta kappaletta tai sivua.

Masennus vie mielenkiinnon,
se lamaannuttaa, tylsistyttää.



Ajatus ei kulje, olet kuin sumussa
ja jo yhden lauseen lukeminen
vie kaikki voimat.
Myös lääkkeet vaikuttavat
ajatusten tahmeuteen.

Sitten on keskittymisvaikeudet hypomaniassa.
Silloin ajatukset vilisee päässä,
suunnittelen kaikenlaista,
aloitan monta asiaa, touhuan,
en pysy paikoillani.



Kirjoittaminen on sitä,
että aloitan monta tarinaa,
runoa, päiväkirjamerkintää
ja yhtä monta kertaa
lopetan ja deletän,
koska kirjoituksissa
ei ole mitään järkeä.

Mutta onneksi sekaan mahtuu
välillä hyviäkin jaksoja.
Lyhyitä ne ovat, eivät kestä montaa päivää,
mutta saan silloin hengähdystauon,
aivoni latautuvat
ja aj…

Tänään on se päivä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään.
Ja on päiviä, jolloin kaikki tuntuu paskalta,
ärsyttävältä, inhottavalta.

Ja heti aamusta tiedät,
että se päivä on just tänään.
Se kirottu päivä on tänään!



Olet jossain ihme valmiustilassa,
reagoit kaikkeen ja kaikkiin.

Äänet ärsyttää, puhe ärsyttää,
ohi ajavien autojen äänet ärsyttää.

Haluat tunkea pumpulia korvat täyteen,
ettet kuulisi mitään.



Pää suunnittelee koko ajan jotain,
se käskee nostamaan perseen sohvalta
ja alkamaan hommiin.

Mutta mihin hommiin?
Kun ei pysty eikä kykene.
Keskittymiskyky on tipotiessään.

Tänään on se päivä,
kun muistat kaikki paskat ihmiset,
jotka ovat satuttaneet sinua.
Kaikki ne ihmiset,
jotka haluaisit kirota alimpaan helvettiin.

Ihmiset, jotka ovat katsoneet sinua
pitkin nenän varttaan halveksien, tuomiten.

Ja tietenkin muistat kaikki omat mokailut
ja nolot tilanteet.

Kaikki ärsyttää, ahdistaa.
Mietit mitä tää nyt on,
onko nyt hypomania iskemässä?
Masennusta tää ei ainakaan ole.
On vaan täydellinen s…

Olet RAKAS!

Kuva
Tänään minulle sanottiin
OLET RAKAS!
Kuinka hyvältä ne sanat tuntuivatkaan!

Toistan sanat itselleni hiljaa.
Kuulostelen, miltä sanat kuulostavat,
miltä ne tuntuvat.

Olet rakas.



Ihanat sanat.
Olin melkein unohtanut,
että sellaisia sanoja on olemassa.

OLET RAKAS.

Talletan sanat sieluuni, sydämeeni
pahan päivän varalle.

Olet rakas
ja sisälläni soi solujen helinä ❤



Monta syytä elää

Kuva
Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.


Kun illalla painaa pään tyynyyn,
tietää, että seuraavan kerran,
kun silmät aukaisee,
uusi päivä on tullut.

Monta syytä elää.
Aina niin ei ollut.

Oli aikoja, jolloin toivoi,
että silmät eivät aukea yön jälkeen.
Ettei uutta päivää tule.



Melkein onnistuin siinä.
Nyt tiedän, että minua tarvitaan.
Minulla on monta tehtävää,
monta maalia saavutettavana.

Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.


Solujen helinää

Kuva
Tämä on minun matkani.
Tämä on minun elämäni.

Voit kulkea hetken vierelläni.
Mutta vain hetken.

Voit olla osa elämääni,
mutta vain hetken.

Jos jäät taakseni,
annan sinun jäädä.
En pysähdy odottamaan sinua.

Sinä olet menneisyys.
Minun matkani on tulevaisuus.

Sinun katseesi jäi muistoksi iholleni.
Sanasi koskettivat pintaa syvemmältä.

Kerros kerrokselta
muistosi kuoriutuu iholtani.
Ja kuulen taas solujeni helinän.

Tämä on minun matkani,
yksin minun,
enkä kulje sitä sinun kanssasi.


Masennuskuopassa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Mä vihaan tätä olotilaa!
Vihaan!

Olen taas masennuskuopassa.

Uskomatonta miten nopeasti mielialat muuttuu.
Eilen oli hyvä päivä, tänään on paska päivä.

Ei tähän totu, ei, vaikka kuvio toistuu ja toistuu.




Lääkitystä lisättiin (TAAS!)
uusiutuvien masennusjaksojen takia.
Alkaa jo kauhistuttamaan syömäni lääkemäärä.
Silti olen hyvää vauhtia katoamassa masennuskuiluun.

Vitutuskäyrä on nousussa ja sitä miettii,
että minkälaiset lääkkeet pitäisi olla,
että tästä noidankehästä pääsisi eroon.

Saamattomuus vaivaa eikä ulos pääse.
Ei edes sen vertaa, että saisi roskat vietyä.
Tuolla ne roskapussit on kasattuna tuulikaappiin.

Vihaan tätä elämää just nyt!

Makeanhimo on tullut takaisin.
Vaivalla pudotetut kilot
tulossa vauhdilla takaisin.



Valitin siitä terapiassa,
mutta se kuitattiin sillä,
että se on normaalia tässä vaiheessa,
koska käsittelen vaikeita traumoja.

No joo, totta, mutta silti ahdistaa,
kun läskiä kasaantuu vyötärölle,
enkä pysty hillitsemään itseäni.

Tällä hetkellä kaikki te…

On päiviä, jolloin ei käy kukaan

Kuva
On päiviä, jolloin ei käy kukaan.
On viikkoja, jolloin ei vaihdeta sanaakaan.

On aikoja, joita ei muistella,
hetkiä, jotka haluaa unohtaa.

On tunteita, jotka on kulutettu loppuun,
kyyneleitä, jotka ovat ehtyneet.

On lupa olla sirpaleina, lupa olla heikko.

Takaisin ei ole paluuta,
On jatkettava eteenpäin

On uskottava,
että jokaisen mutkan takana
odottaa uusi alku.


Häpeäkuilu, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Häpeä.

"Häpeä kuuluu ihmisen elämään, sillä se muistuttaa siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Häpeä ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuurissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeää voi kuitenkin olla liikaa, jolloin se haittaa omaa elämää."

Jostain se häpeän pirulainen
hyppäsi taas olkapäälle kyttäämään.
Siinä se kuiskailee solvaavia
ja arvostelevia sanoja korvaani.

Tunnen itseni arvottomaksi
ja huonoksi.



Hetki sitten oli ihan hyvä olla.
En tiedä, mihin se tunne hävisi,
mikä sen hävitti.

Häpeä. 

Liian tuttu tunne.
Niin kauas kuin voin muistaa
häpeä on ollut elämässäni mukana.
Muistan monia tilanteita ja hetkiä,
jolloin olen tuntenut polttavaa häpeää.

"Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä. Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odot…

Annoin sinulle tyhjät sirpaleet

Kuva
Sinä lähdit ja minä annoin
tyhjät sirpaleet mukaasi.



Niissä sirpaleissa oli meidän tarina,
joka elettiin  loppuun.

Pienissä siruissa oli vielä
häivähdys sinusta ja minusta.

Pian sekin katoaisi.

Saat rakentaa oman tarinasi uudelleen,
sovittaa sirpaleet omaan elämääsi sopivaksi.

Annoin sinulle tyhjät sirpaleet,
jotta voin vastaanottaa omat sirpaleeni.

Rakennan niihin sirpaleisiin oman tarinani
ja kuulen jälleen solujen hiljaisen helinän.


Sekoilua! Diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Sekoilua!

No niin, tää päivä
(ja ehkä eilinen ja sitä edellinen...)
on ollut yhtä sekoilua.

Mieliala ja fiilikset sahanneet
ylös ja alas.

Kirjoittelen ääliöjuttuja,
keskeneräisiä tarinoita
ja sekavia sanoja.



Jos täällä mun blogissa
alkaa vilistä normaalia oudompia kirjoituksia,
niin ei pidä huolestua.
Nyt vaan menee näin.

Ja jos jotain tekstiä ei löydy,
mutta pitäisi löytyä,
olen luultavasti poistanut sen
itsekritiikin puuskassa.

Jep, ei mitään järkeä tänään, pelkkää höpinää.

Se tässä on hyvä,
että tunti pari sitten
olin murskaantua häpeän taakan alle.
Sitten se tunne katosi, noin vain.

Sekoilua!

Sitä tää mun elämä välillä on!


Nyt jumittaa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Jumivaihe, se on nyt menossa.
Päässä pyörii ajatuksen pätkiä
ja joku niistä pätkistä jää jankkaamaan
ja jauhamaan samaa asiaa.

Jumittaa ja ärsyttää.



Lääkitys on tällä hetkellä aika vahva.
Sitä on lisätty syksyn aikana,
koska ahdistus oli niin valtavaa.



No nyt sitten on turta olo
ja pelkään, että seuraava vaihe
on zombie-vaihe.

Se tarkoittaa, että
kaikki tunteet häviää,
mikään ei kiinnosta
ja voisi vain nukkua.

Zombie-vaihe vie toimintakyvyn.
Toisaalta sen vie myös
masennus ja ahdistus.

Siksi sitä haluaisi hypovaihetta,
vauhtivaihetta, edes vähäksi aikaa.
Saisi potkua päiviin.

Hypovaihe on kivaa niin kauan
kuin sitä kestää.

Mutta pitää muistaa, että hypossa
voit myös sotkea elämäsi aika pahasti ja tehdä sellaista,
mitä et normaalisti mistään hinnasta tekisi.

Jumittaa...

Ärsyttää...




Ennen miellytin muita

Kuva
Ennen elin elämääni
miellyttääkseni muita.

Tänään opettelen miellyttämään
itseäni, hyväksymään itseni,
olemaan lempeä itselleni.

Ennen häpesin itseäni,
olin hukassa, kadoksissa.



Tänään opettelen olemaan oma itseni,
löytämään itseni, hyväksymään itseni.

Olen vasta alkumetreillä,
enkä tunne vielä itseäni.

Uskon, että löydän itseni,
opin tuntemaan itseni.

Opettelen antamaa aikaa itselleni,
aikaa, jota annoin ennen muille.

Ennen sanoin monta kertaa Kyllä,
tänään opettelen sanomaan Ei.

Ennen miellytin muita
ja olin joku muu.

Tänään olen enemmän minä,
eikä minun tarvitse miellyttää muita.