Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Miten monta kertaa voi pudota?

Kuva
Se voima, jonka avulla kerta toisensa jälkeen pystyn nousemaan ylös. Mistä se tuli? Monet kerrat olen ajatellut, että tämä on se viimeinen kerta, että tämä on se viimeinen piste. Seuraavalla kerralla en enää nouse. Jään makaamaan masennuskuoppaani. Mistä se taas tuli? Sen täytyi tuli minusta. Jostain syvältä Välillä se voima on niin heikko, että juuri ja juuri pääsen vapisten ylös. Seison taas jaloillani ja ihmettelen kaikkea ja kaikkia, mutta eniten itseäni. Olenko sittenkin selviytyjä... Miten monta kertaa voi pudota? Onko seuraava kerta viimeinen kerta... Mistä se tuli? En tiedä, mutta onneksi tuli.

Uuden Vuoden lupaus, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Sitä minä tässä mietin,  että  ehkä minä kelpaankin   juuri tällaisena kuin olen. Kelpaan vähän hassuna ja omituisena. Kelpaan vaikka välillä olen  äkäinen ja  väsynyt.  Kun en jaksa hymyillä ja olen pahantuulinen ja hankala. Kun en ole kiinnostunut mistään,  en sinusta, en edes itsestäni. Haluan olla yksin, jäädä kotiin. Sulkea ovet ja ikkunat ja  olla epäsosiaalinen introvertti.  Koska sitä minä olen välillä. Ehkä minä kelpaankin  tällaisena kuin olen,  rikkinäisenä, epäonnistuneena,  rumana, rujona. Kelpaan.  En tarvitse siihen kenenkään  lupaa, hyväksyntää. Riittää, että kelpaan itselleni,  että hyväksyn itseni. Olisiko siinä minun  Uuden Vuoden lupaukseni?  Opetella sanomaan itselleni joka päivä: MINÄ KELPAAN JUURI TÄLLAISENA KUIN OLEN! 

Hyvää joulua, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Tänä jouluna voin vaikeiden vuosien jälkeen vihdoinkin todeta,  että hyvä joulu on tulossa minullekin.  Olen pitkästä aikaa tasapainoinen, rauhallinen ja jopa onnellinen.  Kuljen hetken aikaa pää pilvissä ilman ahdistusta, ilman masennusta.  Tänä jouluna minulla on lupa olla onnellinen. Tänä jouluna kaikki on hyvin. Toivottavasti myös sinun joulusi on tänä vuonna hyvä, parempi tai paras joulu. Näiden kuvien myötä toivotan sinulle hyvää ja rauhallista joulua!

Ystävät, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Ystävät. Ne hävisivät jonnekin. Niitä ei ollut silloin, kun eniten olisi tarvinnut. Oliko syynä oma sekava elämä. Oliko se, että masennus vei mielenkiinnon ihmisiin ja hautautui kotiin. Tuli EPEK-päiviä, Ei Pysty Eikä Kykene -päiviä. Ei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään. Kun vaan ahdisti. Kuka sellaisen kanssa jaksaa olla. Kuka sellaista jaksaa kuunnella ja katsella. Silloin, kun elämä ja koko maailma romahti. Silloin olisi kipeästi tarvinnut ystävän vierelle. Ystävän, joka olisi pitänyt kädestä kiinni kun oikein sattui. Ystävän, joka olisi vain ollut vierellä. Ystävät. Ne vain hävisivät jonnekin. Ehkä ne ei olleetkaan ystäviä. Oliko itse liian takertuva, vaatiko liikaa, mahdottomia. Oliko kiviriippana ystävien elämässä. Sitä oppii elämään ilman ystäviä. Oppii, kun on pakko. Aluksi se oli ahdistavaa, pelottavaa. Se teki katkeraksi, vihaiseksi. Sitä vannoi, ettei koskaan anna anteeksi. Lopulta sopeutui, oppi toisenlaisen el

Joulu tulee, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Viisi päivää jouluaattoon. Kuulostelen miltä minusta tuntuu. Rauhalliselta. Poissa on paniikki, ahdistus ja pelko. Sisälläni on tyyni olo, luottavainen olo. Aina ei niin ole ollut. Ennen, edellisessä elämässäni joulut olivat usein piinaavia, äärimmäisen stressaavia, kyynelten täyttämiä, täynnä pettymyksiä. Pelkoa siitä, että joulu menee taas tapellessa ja riidellessä. Pelkoa siitä, että on varottava, ettei vahingossakaan ärsytä. On oltava pieni, huomaamaton ja hiljainen. Nieltävä ahdistus, pettymys, kyyneleet. Joka joulu uskoin, että tämä joulu on parempi. Tänä jouluna olemmme iloisia, tyytyväisiä ja rakastavia toisiamme kohtaan. Kuinka huijasinkaan itseäni! Hyviä, ihania jouluja oli vähän. Liian vähän. Eron jälkeen olen rakentanut lasten kanssa toisenlaisen joulun. Joulusta on tullut omannäköisemme joulu. Iloinen joulu. Teemme lähes kaikki asiat eri tavalla kuin ennen. Kukaan meistä ei kaipaa entistä joulua. Viisi päivää jouluun.

Viallinen, silti täydellinen, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Viallinen. Se minä olen, viallinen. Suklaaleivos. Koko paskan päivän olen odottanut, että pääsen kauppaan ostamaan suklaaleivoksen, kaksi suklaaleivosta. Mietin hetken mitä kaikkea inhottavaa olen kokenut päivän aikana. Suklaaleivos. Olen ansainnut sen. Sisälläni on tyhjä kohta, viallinen kohta. Paikkaan sitä suklaaleivoksella. Kotona puran kauppakassit, istahdan sohvalle ja syön leivokset, molemmat leivokset. Hetken hurmio. Hetken ajan viallinen kolo unohtuu, ihana suklaa täyttää sen. Sitten se syöksyy kimppuun, itseinho. Ällöttää. Rinnuksilla on suklaan rippeet, syön nekin ja inhoan vielä enemmän itseäni. No onneksi on edes runsaat rinnukset, löytyy kaikki suklaahiput. Istun tuijottaen tyhjää lautasta, jossa on suklaaleivoksen rippeet. Siinäkö se minun elämä on, suklaaleivoksen rippeissä? Viallinen, kuitenkin ainutlaatuinen. Ei ole toista minua. Saan olla viallinen. Viallinenkin voi olla täydellinen. Saa olla täynnä

Väkivaltaa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Trigger warning Vihanhallintaongelmia. Niitä sinulla oli. Jo seurustelun alkumetreillä näin raivokohtauksiasi, mutta uskottelin itselleni, että ne ovat vain harmittomia ja olet temperamenttinen. Hälytyskellojen olisi siinä vaiheessa pitänyt kilkattaa ja kovaa! Hakkasit usein nyrkeillä seiniä ja ovia niin että rystysistäsi tuli verta. Huitaisit kerran minua, vahingossa, niin halusin uskoa. Annoin sen sinulle anteeksi. Vuosien vieriessä sama käytös jatkui. Milloin seinään lensi kännykkä, milloin jokin muu esine. Löit muutaman kerran nyrkkisi seinän läpi. Niitä koloja peitettiin tauluilla ja julisteilla. Minua et pystynyt paikkaamaan eikä sisälläni olevia kipeitä ja ahdistavia koloja voinut peittää. Liikenneraivoa. Liikenteessä sinulla oli tapana "opettaa" muita. Mielestäsi muut törttöilivät, hidastelivat, eivätkä osanneet ajaa. Sinä pidit tietenkin itseäsi hyvänä kuskina. Ajoit usein hitaammin ajavan puskurissa kiinni hermostuttaaksesi kuskin. O

Paniikkikohtaus, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Keskityn hengittämiseen. Tuskan hiki valuu pitkin selkärankaa ja pää on hiestä märkä pipon alla. Ei mitään hätää, hoen lausetta mielessäni. Hengitän nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Paniikki kasvaa sisälläni. Olen tunkenut korviini nappikuulokkeet ja kuuntelen joulumusiikkia. Yritän sulkea ympäristön hälyt ja ihmiset pois mielestäni. Joulu on tulossa ja joka paikassa on kiireisiä ihmisiä, kaupoissa tungosta. Tunnen voimakasta ahdistusta. Pyörin hyllyjen välissä epätoivoisena. Miksi tulin tähän kauppaan? Kauppa on juuri remontoitu, enkä löydä sieltä mitään. Tuttu ja turvallinen kauppa on muuttunut kaoottiseksi, pelottavaksi. Epätoivo  kasvaa sisälläni. Apua! Hengitä! Ei mitään hätää! Keskityn hengittämiseen, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Pelkään hyperventiloivani. Hiki valuu pitkin selkärankaa, sydän hakkaa rinnassa ja kämmenet ovat  nihkeät. Väistellen ihmisiä ja yritän löytää edes osan kauppalistan tava

Tänään on hyvä päivä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Leijailua.  Tänään leijailen ja liitelen jalat irti maasta. Rinnassa on hykerryttävän ihana tunne. Ihollani tuntuu vielä auringon lämpö ja maistan huulillani meren suolaisen maun. Leijailua.  Tulin pari päivää sitten Thaimaan matkalta. Kuinka hyvältä lämpö ja aurinko tuntuivatkaan! Takana on vaikeat päivät, viikot, kuukaudet. Uskoin, että romahdan täysin ja muserrun masennuksen taakan alle. Loma tuli täydelliseen aikaan! Leijailua.  Tunnustelen ja kuulostelen sisäistä puhettani. On niin pehmeän pumpulinen olo. Jokaisen pitäisi päästä syksyn pimeyden keskeltä hetkeksi aurinkoon ja lämpöön lataamaan akkuja, saamaan valohoitoa synkkyyteen ja masennukseen. Leijailua.  Välillä tuntuu onko tämä tottakaan. Onneksi puhelin on täynnä matkakuvia. Niihin on hyvä palata, kun masennus ja ahdistus syöksyy kimppuun.