Solujen helinää

My diary 

Keskityn hengittämiseen.
Tuskan hiki valuu pitkin selkärankaa
ja pää on hiestä märkä pipon alla.

Ei mitään hätää,
hoen lausetta mielessäni.
Hengitän nenän kautta sisään
ja suun kautta ulos.

Paniikki kasvaa sisälläni.
Olen tunkenut korviini nappikuulokkeet
ja kuuntelen joulumusiikkia.
Yritän sulkea ympäristön hälyt
ja ihmiset pois mielestäni.



Joulu on tulossa
ja joka paikassa on kiireisiä ihmisiä,
kaupoissa tungosta.

Tunnen voimakasta ahdistusta.
Pyörin hyllyjen välissä epätoivoisena.
Miksi tulin tähän kauppaan?
Kauppa on juuri remontoitu,
enkä löydä sieltä mitään.

Tuttu ja turvallinen kauppa
on muuttunut kaoottiseksi,
pelottavaksi.

Epätoivo  kasvaa sisälläni.

Apua! Hengitä! Ei mitään hätää!

Keskityn hengittämiseen,
nenän kautta sisään
ja suun kautta ulos.
Pelkään hyperventiloivani.

Hiki valuu pitkin selkärankaa,
sydän hakkaa rinnassa
ja kämmenet ovat  nihkeät.



Väistellen ihmisiä
ja yritän löytää edes osan
kauppalistan tavaroista.

Oksettaa.
Suuta kuivaa
ja päässä humisee.

Jal…

My diary 

Leijailua. 
Tänään leijailen ja liitelen jalat irti maasta. Rinnassa on hykerryttävän ihana tunne. Ihollani tuntuu vielä auringon lämpö ja maistan huulillani meren suolaisen maun.




Leijailua. 
Tulin pari päivää sitten Thaimaan matkalta. Kuinka hyvältä lämpö ja aurinko tuntuivatkaan! Takana on vaikeat päivät, viikot, kuukaudet. Uskoin, että romahdan täysin ja muserrun masennuksen taakan alle. Loma tuli täydelliseen aikaan!








Leijailua. 
Tunnustelen ja kuulostelen sisäistä puhettani. On niin pehmeän pumpulinen olo. Jokaisen pitäisi päästä syksyn pimeyden keskeltä hetkeksi aurinkoon ja lämpöön lataamaan akkuja, saamaan valohoitoa synkkyyteen ja masennukseen.






Leijailua. 
Välillä tuntuu onko tämä tottakaan. Onneksi puhelin on täynnä matkakuvia. Niihin on hyvä palata, kun masennus ja ahdistus syöksyy kimppuun.

My diary 

Keskittymisvaikeus.
Se hallitsee elämääni.
Se sanelee tekemiset, tulemiset, olemiset.
Se on läsnä lähes koko ajan.

Lukeminen.
Se on välillä äärimmäisen vaikeaa.
Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen teksti,
en pysty lukemaan sitä loppuun.



Luovutan siinä vaiheessa
kun huomaan, että tekstissä
on monta kappaletta tai sivua.

Masennus vie mielenkiinnon,
se lamaannuttaa, tylsistyttää.



Ajatus ei kulje, olet kuin sumussa
ja jo yhden lauseen lukeminen
vie kaikki voimat.
Myös lääkkeet vaikuttavat
ajatusten tahmeuteen.

Sitten on keskittymisvaikeudet hypomaniassa.
Silloin ajatukset vilisee päässä,
suunnittelen kaikenlaista,
aloitan monta asiaa, touhuan,
en pysy paikoillani.



Kirjoittaminen on sitä,
että aloitan monta tarinaa,
runoa, päiväkirjamerkintää
ja yhtä monta kertaa
lopetan ja deletän,
koska kirjoituksissa
ei ole mitään järkeä.

Mutta onneksi sekaan mahtuu
välillä hyviäkin jaksoja.
Lyhyitä ne ovat, eivät kestä montaa päivää,
mutta saan silloin hengähdystauon,
aivoni latautuvat
ja aj…

My diary 

On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään.
Ja on päiviä, jolloin kaikki tuntuu paskalta,
ärsyttävältä, inhottavalta.

Ja heti aamusta tiedät,
että se päivä on just tänään.
Se kirottu päivä on tänään!



Olet jossain ihme valmiustilassa,
reagoit kaikkeen ja kaikkiin.

Äänet ärsyttää, puhe ärsyttää,
ohi ajavien autojen äänet ärsyttää.

Haluat tunkea pumpulia korvat täyteen,
ettet kuulisi mitään.



Pää suunnittelee koko ajan jotain,
se käskee nostamaan perseen sohvalta
ja alkamaan hommiin.

Mutta mihin hommiin?
Kun ei pysty eikä kykene.
Keskittymiskyky on tipotiessään.

Tänään on se päivä,
kun muistat kaikki paskat ihmiset,
jotka ovat satuttaneet sinua.
Kaikki ne ihmiset,
jotka haluaisit kirota alimpaan helvettiin.

Ihmiset, jotka ovat katsoneet sinua
pitkin nenän varttaan halveksien, tuomiten.

Ja tietenkin muistat kaikki omat mokailut
ja nolot tilanteet.

Kaikki ärsyttää, ahdistaa.
Mietit mitä tää nyt on,
onko nyt hypomania iskemässä?
Masennusta tää ei ainakaan ole.
On vaan täydellinen s…

Tänään minulle sanottiin
OLET RAKAS!
Kuinka hyvältä ne sanat tuntuivatkaan!

Toistan sanat itselleni hiljaa.
Kuulostelen, miltä sanat kuulostavat,
miltä ne tuntuvat.

Olet rakas.



Ihanat sanat.
Olin melkein unohtanut,
että sellaisia sanoja on olemassa.

OLET RAKAS.

Talletan sanat sieluuni, sydämeeni
pahan päivän varalle.

Olet rakas
ja sisälläni soi solujen helinä ❤

Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.


Kun illalla painaa pään tyynyyn,
tietää, että seuraavan kerran,
kun silmät aukaisee,
uusi päivä on tullut.

Monta syytä elää.
Aina niin ei ollut.

Oli aikoja, jolloin toivoi,
että silmät eivät aukea yön jälkeen.
Ettei uutta päivää tule.



Melkein onnistuin siinä.
Nyt tiedän, että minua tarvitaan.
Minulla on monta tehtävää,
monta maalia saavutettavana.

Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.

Tämä on minun matkani.
Tämä on minun elämäni.

Voit kulkea hetken vierelläni.
Mutta vain hetken.

Voit olla osa elämääni,
mutta vain hetken.

Jos jäät taakseni,
annan sinun jäädä.
En pysähdy odottamaan sinua.

Sinä olet menneisyys.
Minun matkani on tulevaisuus.

Sinun katseesi jäi muistoksi iholleni.
Sanasi koskettivat pintaa syvemmältä.

Kerros kerrokselta
muistosi kuoriutuu iholtani.
Ja kuulen taas solujeni helinän.

Tämä on minun matkani,
yksin minun,
enkä kulje sitä sinun kanssasi.

My diary 

Mä vihaan tätä olotilaa!
Vihaan!

Olen taas masennuskuopassa.

Uskomatonta miten nopeasti mielialat muuttuu.
Eilen oli hyvä päivä, tänään on paska päivä.

Ei tähän totu, ei, vaikka kuvio toistuu ja toistuu.




Lääkitystä lisättiin (TAAS!)
uusiutuvien masennusjaksojen takia.
Alkaa jo kauhistuttamaan syömäni lääkemäärä.
Silti olen hyvää vauhtia katoamassa masennuskuiluun.

Vitutuskäyrä on nousussa ja sitä miettii,
että minkälaiset lääkkeet pitäisi olla,
että tästä noidankehästä pääsisi eroon.

Saamattomuus vaivaa eikä ulos pääse.
Ei edes sen vertaa, että saisi roskat vietyä.
Tuolla ne roskapussit on kasattuna tuulikaappiin.

Vihaan tätä elämää just nyt!

Makeanhimo on tullut takaisin.
Vaivalla pudotetut kilot
tulossa vauhdilla takaisin.



Valitin siitä terapiassa,
mutta se kuitattiin sillä,
että se on normaalia tässä vaiheessa,
koska käsittelen vaikeita traumoja.

No joo, totta, mutta silti ahdistaa,
kun läskiä kasaantuu vyötärölle,
enkä pysty hillitsemään itseäni.

Tällä hetkellä kaikki te…

On päiviä, jolloin ei käy kukaan.
On viikkoja, jolloin ei vaihdeta sanaakaan.

On aikoja, joita ei muistella,
hetkiä, jotka haluaa unohtaa.

On tunteita, jotka on kulutettu loppuun,
kyyneleitä, jotka ovat ehtyneet.

On lupa olla sirpaleina, lupa olla heikko.

Takaisin ei ole paluuta,
On jatkettava eteenpäin

On uskottava,
että jokaisen mutkan takana
odottaa uusi alku.

My diary 

Häpeä.

"Häpeä kuuluu ihmisen elämään, sillä se muistuttaa siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Häpeä ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuurissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeää voi kuitenkin olla liikaa, jolloin se haittaa omaa elämää."

Jostain se häpeän pirulainen
hyppäsi taas olkapäälle kyttäämään.
Siinä se kuiskailee solvaavia
ja arvostelevia sanoja korvaani.

Tunnen itseni arvottomaksi
ja huonoksi.



Hetki sitten oli ihan hyvä olla.
En tiedä, mihin se tunne hävisi,
mikä sen hävitti.

Häpeä. 

Liian tuttu tunne.
Niin kauas kuin voin muistaa
häpeä on ollut elämässäni mukana.
Muistan monia tilanteita ja hetkiä,
jolloin olen tuntenut polttavaa häpeää.

"Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä. Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odot…