Ahdistus kropassa, diagnoosilla: vaikea masennus

My diary On tää sairaus perseestä! Heti aamusta epämääräinen ahdistus velloo koko kropassa ja tuntuu, että jokin puristaa rintakehää lyttyyn. Ei auta, vaikka kuinka hokee itselleen: "Kaikki hyvin, hengitä. Ajattele jotain muuta. Ajattele jotain kivaa..." Jostain syvältä sielun sopukoista nousee nyt voimalla ylös jotain, pyrkii pintaan lamaavana tunteena. Olen ihminen, joka reagoi kokonaisvaltaisesti asioihin. Ilot ja surut tuntuvat joka solussa. Ahdistus on aina ollut minulle hyvin fyysinen tunne. Se ei ole vain mielessä, päässä, vaan kaikkialla minussa. Pahimpia tunteita ovat takaumat. Jokin laukaisee ne, hyvin usein äänet. Joillakin hajut laukaisevat takaumia, minulla erilaiset äänet. Musiikki on myös yksi laukaiseva tekijä, mikä on ollut todella vaikeaa. Joudun tarkkaan valikoimaan, mitä kuuntelen. Yleensähän musiikki on terapeuttista ja rentouttavaa. Pitkään ihmettelin, miksi en ole kuunnellut viime vuosina radiota juuri ollenkaa. Vasta vuosi pari sitten tajusin,