Saanko olla

-
Saanko olla katkera,
edes kerran vuodessa?

Kun aina ei vaan jaksa.
Kun menneisyyden haamut
painaa päätä, painaa hartioilla.

Suututtaa. Vihastuttaa.
Enkä voi anteeksi antaa.

Saanko olla katkera?


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! ❤

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary Olen nyt kärvistellyt useita kuukausia erilaisten kiusallisten ja hankalien oireiden kanssa. Todennäköisesti ne johtuvat lääkityksestä. Ikävin oire on kipu silmissä, herään öisin repivään kipuun. Tuntuu kuin silmäluomien alla olisi hiekkapaperia ja että silmästä repeilisi palasia. Yritän avata silmät, mutta kipu estää. Olen kokeillut monet silmätipat, -geelit ja -voiteet. Hetken helpotus, mutta ongelmaa ne ei poista. Lääkitys kuivattaa myös suuta. Turtuneisuus on myös aika ikävää. Se, ettei mikään tunnu miltään. Tunteiden latistuminen, siten se taitaa lukea lääkkeiden haittavaikutusluettelossa. Kävin lääkärin kanssa oireista keskustelua ja mietittiin myös Sjögrenin oireyhtymää. Osa oireista sopii... Päätettiin kuitenkin kokeilla lääkityksen muutosta. Painonnousu on myös valtava ongelma ja sehän vaikuttaa  itsetuntoon. Vihaan peilikuvaani ja läskejäni! Ällöttää katsoa itseään peilistä. Vyötärölihavuus altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Pitää käydä lähiaikoi
Lue lisää

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary  Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä, elämänhaluinen ihminen? Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita, olla kiinnostunut muista? Minne se hävisi? Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä. Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan. Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua. Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni ja hetken aikaa olen entinen itseni. Mutta aina se lähtee, vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni, yritän roikkua mukana. Se lähtee vaikka selitän sille, että tarvitsen sitä kipeästi. Minä jään yksin. Jään yksin kuuntelemaan sitä toista. Sitä, joka lyttää itsetunnon, saa häpeämään ja masentumaan. Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan ja joka hetki etsin sitä. Olen vain varjo itsestäni, häivähdys. Minne se hävisi, se naurava, itsestään huolehtiva, elämänhaluinen ihminen? Minne se hävisi?
Lue lisää

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary  Vieroitusoireet Nyt ei oikein kirjoittaminen ole onnistunut.  Olo on levoton, tuskastunut.  Ajatukset harhailee.  Vieroitusoireet häiritsevät elämää.  Pakko On sellainen olo,  ettei huvita mikään,  ei halua tehdä mitään  ja  samalla on pakko tehdä jotain.  Ei vaan pysty olemaan rentona. 50 milligrammaa Vaikka lääkepurku tapahtuu hitaasti  eli kahden viikoin välein vähennetään 50mg,  inhottavat oireet tulevat silti.  V***u Välillä olen ärtynyt ja kiukkuinen.  Tekis vaan mieli huutaa.  Tuskaisuus helpottaa hetkeksi,  kun touhuaa ja touhottaa,  koska paikallaan olo on myrkkyä.   Suoraan sanottua yhtä helvettiä. Mä haluun tän perkeleen olon loppuvan!  Unilääkkeet Nukkuminen meni mahdottomaksi.  Nukuin kolme neljä tuntia ja  sinä aikana heräilin viisi kuusi kertaa.  Sain unilääkkeen  otettavaksi kuurina viikon ajan.  Siltä osin on helpottanut.  Lihava zombie Se lääke mitä nyt lopetellaan  on vaikeaan depressioon, masennukseen. 
Lue lisää

Oikea sairausko?

-
Entä jos seuraavan kerran bussipysäkillä alkaisin kertomaan masennuksestani, kun puolituttu kysyy kuulumisia. Kertoisin, kuinka vaikea aamu oli, olisin halunnut jäädä kotiin sänkyyn makaamaan pimeään ja itkemään. Tai kuinka vaikeaa oli viime viikolla, kun melkein oksensin, koska ahdisti niin paljon. Kun on jaksoja, jolloin en käy moneen päivään ulkona ja siirrän roskapussit asunnosta ulkovarastoon, koska en kykene viemään niitä roskikseen. Kun haluan vahingoittaa itseäni, koska tuntuu niin pahalta, tai kun ei tunnu miltään. Kertoisin, mitä lääkkeitä käytän ja mitä sivuoireita niistä tulee. Kertoisin, että minun ei tarvitse käydä labrakokeissa, vaan käyn terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa. Että mieleni on ollut niin synkkä, että olin tappaa itseni. Että olen ollut sairaalahoidossa, koska voin niin huonosti.  Säikähtäisitkö, pitäisitkö hulluna, nolostuisitko, välttelesitkö katsettani? Seuraavan kerran nähdessämme menisitkö toiselle pysäkille, ettei sinun tarvitsisi kohdata minua
Lue lisää

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

-
My diary  Soitit taas, en vastannut.  Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vastaamatta. Sinulla oli ote minusta edelleen. Minulla ei ole mitään velvoitetta vastata ja kuunnella humalaisia juttujasi. Olen kuunnellut niitä ihan tarpeeksi. En vastaa enää, koska voin olla vastaamatta. Et kuulu elämääni enää. En ole kiinnostunut sinusta. Vielä vähän ahdistun, kun huomaan sinun soittaneen. En vastaa, suojelen itseäni, koska äänesi saa aikaan epämiellyttäviä muistoja ja tuntemuksia sisälläni.  En vastaa ja olisi parempi, ettet enää soittaisi.
Lue lisää

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

-
My diary  Istun taksissa sylissäni kirjekuori, jossa on sisällä potilaskertomus. Katson ikkunasta ulos, on pimeää. Marraskuu. Puristan kirjekuorta ja sisälläni on tyhjyys, ihmetys ja hämmennys. Vilkaisen kirjekuorta ja mietin, avaisinko sen... Ajatus katoaa illan pimeyteen. Olen matkalla tuntemattomaan, vieraaseen paikkaan. Pitäisikö minun huolestua, pelätä, jännittää? "On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tulit tänne. Muistatko tulosi?" "Kyllä minä muistan." Istun pöydän ääressä hajanaiset ajatukset ja lauseet sumeina päässäni. "Voit aloittaa valvotun ulkoilun, puoli tuntia kerrallaan. Luuletko, että pystyt siihen?" "...Kyllä, luulen niin." Makaan lattialla ohuella patjalla. Taustalla soi hiljaa rauhoittava musiikki. Ympärilläni makaa 5-6 ihmistä samanlaisilla patjoilla. Rauhallinen ääni kehoittaa rentoutumaan ja hengittämään syvään. Pidän silmäni kiinni ja yritän rentoutua. Silmäni vuotavat solkenaan. Keho reagoi, vaikka tunteet ovat hukas
Lue lisää

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary  25.04.2017 Välillä on tosi paska olo. Ihan sen takia, kun ei ole ketään, ei kerta kaikkiaan ketään, jonka kanssa purkaa mieltä. Mä haluaisin vaan pois, jonnekin, missä ei olis yksin. Pois tästä hetkestä, pois tästä ahdistavasta paskasta! Kaikki ihmissuhteet on finito. Olen itse suurin syypää siihen, että ystävät on kaikonneet. Olen ollut täys sekopää monta kertaa. Olen ollut rasittava, takertuva, hankala, ailahteleva. Kuka sellaista jaksaa, ei kukaan! En itsekään jaksa! Ystävät, ei niitä ole koskaan kunnolla ollutkaan. Tai oli, joskus. Ja kuitenkin tuntuu, ettei ollut. On niin paljon tilanteita, hetkiä, jolloin on yksin kaikkien vaikeuksien keskellä. Mä oon niin vitun yksin! Yksin kaiken tämän masennuksen ja ahdistuksen keskellä. Olen muuttunut syrjäänvetäytyväksi. Yksinäisyys ahdistaa, mutta myös sosiaalisuus ahdistaa, vie voimat. Vihaan tätä sairautta!
Lue lisää

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary  Mitä ihmettä tässä taas tapahtui? Eilen kehuin lääkärille, miten hyvä olo mulla on. Tänään heti aamusta onkin paska olo. Ahdistaa ja itsetunto on nollassa. Mieleen nousee rytinällä inhottavia muistoja, inhottavia ajatuksia, tunteita. Muistaa, kuinka huono on ja kuinka hävettää kaikki. Häpeän aalto suorastaan vyöryy päälle. Se täyttää pään ja ajatukset. Inhottava lamaava häpeä. Mitä ihmettä tapahtui? Olisko pitänyt pitää vaan turpa kiinni hyvästä olosta, ettei masennus kosta? Vuorokausi, siis yhden vuorokauden ajan mulla oli hyvä olo! En mä voi muuta kuin nauraa itkun sekaista epätoivoista naurua. Masennus on mustasukkainen. Se ei anna mun nauttia elämästä, tuntea hyvää oloa.  Mä oon niin pettynyt itseeni,  niin väsynyt tähän kaikkeen. Väsynyt kamppailemaan masennusta vastaan. Romahdus. Se istuu vierelläni ja nauraa ilkkuen päin naamaa. Huominen, se tulee taas huomenna. Mä jaksan odottaa sitä ja silloin kaikki on taas
Lue lisää

Painajaisia, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary  Nyt on ollut raskaita aamuja, inhottavia aamuja, koska näen paljon painajaisia. On epämiellyttävää herätä ahdistavaan tunteeseen. Unissa on hyvin intensiivinen tunnelma. Herään, kun unen tunnelma muuttuu liian ahdistavaksi. Herään, kun yritän juosta pakoon ja huomaan, että se on mahdotonta. Herään ja tunnen ahdistuksen, sisälläni, mielessäni, kehossani. Painajaisissa esiintyy ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat satuttaneet. Ihmisiä, jotka haluaa unohtaa ja ihmisiä, jotka olen unohtanut ja nyt he tulevat kummittelemaan uniin. Vaikka herään pari kertaa, painajaiset jatkuvat, kun nukahdan uudestaan. Pahimmat unet ovat niitä, joissa on yhtä aikaa ihmisiä, joista on jäänyt traumoja. He ikään kuin vyöryvät uneen. Ihmettelen unessa kuinka he voivat olla täällä yhtä aikaa, eiväthän he tunne toisiaan. Aamu. Herään ahdistavaan tunteeseen. Painajaiset. Ne piinasivat taas. Miten monta viikkoa tätä on jatkunut? Miten monta viikkoa p
Lue lisää

Rakas äitini

-
Kuva
My diary Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit.  Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan.  Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä. Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta.  Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi.  Yritit pukea minut omaan muottiisi.  Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat,  koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan.  Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa.  Usko pois,  sain kuulla siitä usein.  Se oli perheen sisäinen vitsi,  mutta minua se satutti syvältä.  En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen.  Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan,  eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin.  Karkasin usein kotoa kavereiden luokse,  koska en viihtynyt kotona.  Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa.  Ja sieltäkin min
Lue lisää