Mä halusin vaan rakastaa ja mua lyötiin turpaan. Mä halusin tulla hyväksytyksi ja mulle naurettiin. Olin naiivi, koska uskoin ja luotin, ja mut petettiin. Eikä mulla ollut ihmistä, joka olisi kannustanut. Ei ketään, joka olisi uskonut, että tuostakin ihminen tulee. Ja mä vain katosin, hävisin ihmisten silmistä, katseilta. Kuin mua ei olis ikinä ollutkaan. Koska sitä mä halusin, halusin kadota. Mutta mä palasin, ihan uhallakin palasin. Nostin pään ylös, purin hammasta ja potkin sut ulos mun sielusta. Koska sä oot raukka, sä oot se, joka jää yksin. Sä jäät ja mä kävelen sun ohitse, koska mä voin. Mä päätin eheytyä, päätin tarrautua elämään kiinni. Eikä mua nujerreta. Ja mä katson eteenpäin, koska siellä on mun elämä.