Maailmankaikkeuden surkein olento

Minä maalasin varpaankynteni punaisiksi,
koska tiesin sinun rakastavan varpaitani.



Mutta kynteni katkesivat,
maa poltti jalkojani
enkä enää löytänyt sinua.

Haparoin pimeydessä
varpaat verillä etsien sinua,
huutaen nimeäsi.

Näin vain vihaiset silmät,
halveksivan katseen
ja tunsin kuinka sieluni särkyi
tuhansiksi sirpaleiksi.

Putosin kylmään
yksinäiseen pimeyteeni
ja tunsin olevani
maailmankaikkeuden
surkein olento.

Masennus, miten huijasitkaan minua taas...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Minun selfie

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Mistä rakkaus alkaa

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

Tuskainen päivä, diagnoosilla: vaikea masennus