Mistä rakkaus alkaa

My diary 

Mistä rakkaus alkaa?

Meidän kohdalla se alkoi siitä, kun kohtasin sinut.

Muistatko, miten rakastuneita me olimme? Muistatko, miten lapsellinen olin ja sinä olit niin aikuinen. Ihastuin sinuun, rakastuin. Olit jännittävä, itsenäinen, hurmaava ja niin aikuinen ja minä olin villi hupakko.



Päivät ja viikot seurasivat toisiaan ja rakastuin sinuun yhä syvemmin. Ihailin sinua, olit komea. Pieni aavistus luonteestasi pilkahti toisinaan esiin. Jokin eleissäsi, sanoissasi, mutta sivuutin ne. Olin täysin lumoissasi.
Kuukaudet seurasivat toisiaan, olimme erottamattomat.

Perhe kasvoi, elimme ruuhkavuosia. Näin jälleen jotain hälyttävää, näin sinun vihasi, mutta suljin jälleen silmäni. Koska syyhän oli minussa, sinä olit täydellinen hurmaava itsesi. Minä ärsytin sinua. Kuulin sen monta kertaa ja vähitellen opin syyttämään kaikesta itseäni.

Et sinä raivonnut etkä huutanut ilman syytä. Et tietenkään, syy oli minussa. Ja jos ei minussa, niin syy oli vähintääkin minun taustassani, vanhemmissani, sisaruksissani, ystävissäni, kaikessa minussa. Olin sinun mielestä hankala, omituinen, sulkeutunut, ahdasmielinen...en edes muista kaikkea. Tai en halua muistaa.

Vuosia ja vuosikymmeniä kului. Elämä oli sillisalaattia ja tunteiden vuoristorataa. Niin monia nieltyjä kyyneleitä. Rakkaus ja kiintymys hävisi, muuttui. Minä en enää rakastanut sinua samalla tavalla kuin ennen. Kaikki oli päin helvettiä, sinun mielestäsi kaikki oli hyvin. Meillähän meni helvetin hyvin! Olimmehan kaikkien silmissä unelmaperhe!

Et ymmärtänyt miksi en enää halunnut olla kanssasi. Miksi erosin sinusta. Yritin, minä todellakin yritin, mutta en koskaan riittänyt sinulle. Minä myönnän, että väsyin, en jaksanut enää. Yritimme korjata kaiken tai edes sen vähän, mitä oli jäljellä. Tai minä yritin. Sinun mielestäsi mikään ei ollut vialla, vaikka viranomaisetkin sen sinulle sanoivat.

Lopulta ne lukemattomat mustelmat sielussani ja peilissäni sai minut jättämään sinut. Pelastin itseni ja perheeni. Et koskaan ymmärtänyt sitä, sinähän teit kaiken oikein. Nyt saat elää omaa elämääsi. Minä elän omaani.



Kerään vieläkin itsetuntoni rippeitä jalkojeni juuresta. Yritän silittää sydämeni arpia sileiksi. Kerään vieläkin sieluni särkyneitä palasia. Katson peiliin ja näen siinä edelleenkin säröjä, mutta minä yritän, kovasti yritän.

Ei se helppoa ole, mutta uskon, että eheydyn, koska minua tarvitaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Minun selfie

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

Tuskainen päivä, diagnoosilla: vaikea masennus