Tuskainen päivä, diagnoosilla: vaikea masennus

My diary 

Tuskainen päivä. Mistä näitä tulee? Oksettaa, ahdistaa, tekisi mieli huutaa ja kirkua. Pesen pyykkiä, pyykit jää koneeseen, roskapussit kasaksi eteiseen. Aion tehdä ruokaa, spagettia, en pystykään. Ei tee ruokaa mieli ja lopulta syön suolatikkuja, jäätelön ja pähkinöitä.



EPEK-päivä. Ei Pysty Ei Kykene. Kaikki on vaikeeta, kaikki ahdistaa. Koko olemassa olo ahdistaa. Narskuttelen suolatikkuja, pähkinöitä. Pureskelu helpottaa oloa. Netflix auki, sieltä jotain sellaista, mitä voi tuijottaa ajattelematta, tylsänä, aivottomana.

Onko tänään masennuspäivä? En ole varma, vaikka olen asiantuntija. Asiantuntija omalle sairaudelleni, sairaanhoitajan sanojen mukaan. Olen sairastanut vähintään 12 vuotta masennusta, todennäköisesti pitempäänkin, silti en tunne sairauttani, en tunne itseäni. Joka päivä löydän jotain uutta, jotain outoa, jotain selittämätöntä itsestäni.

Traumat. Elämää traumojen kanssa, siten minä elän nykyään. Opettelen elämään traumojeni kanssa. En edes tiennyt, että elämässäni on niin paljon traumoja. Löysin ne terapiassa, tai luultavasti murto-osan niistä. Olisinko onnellisempi, jos en tietäisi traumoistani? Ehkä, mutta jossain vaiheessa elämää ne olisivat tulleet vastaa. Koska siten toimii ihmisen keho, ihmisen muisti, ihmisen mieli. Ja minun kehoni muistaa paljon asioita.

Tuskainen päivä. Juon kupista Pepsiä ja katson Netflixiä. Maha on täynnä, yököttää. Ei kovin terveellistä ruokaa tänään: suolatikut ja jäätelö. Silitän kissaa ja yritän rentoutua. Jospa tämä taas tästä...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Minun selfie

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Mistä rakkaus alkaa

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus