Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Olen kuin vanki,
joka on saanut elinkautisen.

Olen vanki, jota pidetään kahleissa.
Kahleissa, jotka painavat niin,
että on vaikea liikkua, vaikea hengittää.

Vaikka kuinka pyristelen vastaan,
en pääse irti.



Masennus.

Se hallitsee mieltäni,
se hallitsee elämääni.

Välillä tunnen sen kipuna kehossani.

Olen omien ajatusteni vanki.
Ne vaeltavat pääni sisällä haukkuen, kiusaten.
Ne syyttävät ja nauravat pilkallisesti.

Olen vankina kehossa,
jonka sisällä asuu
viha, katkeruus, häpeä, ahdistus...
Lista on loputon.

Joskus pääsen siitä eroon,
hetkeksi. Saan vapaapäivän.

Pystyn taas hengittämään,
nostamaan pääni, oikaisemaan ryhtini.
Kehoni on kevyt, kehoni on vapaa.

Sitten se tapahtuu taas.

Toisinaa se hiipii hiljaa,
huomaamatta. Tulee salakavalasti.

Kääriytyy ympärilleni, nielaisten minut
ja minun on jälleen vaikea hengittää.

Toisinaan se tulee rytinällä.
Satuttaen, lamaannuttaen.
Sisälläni on vain musta kolina,
musta tyhjyys.

Masennus.

Olen masennuksen vankina.
Suoritan elinkautista.

Peilikuva ja bikinit, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Peili.
Mitä sinä näet, kun katsot peiliin? Saako se sinut innostumaan, ottamaan selfien, hymyilemään? Vai näetkö jotain, mitä et halua nähdä? Kierrätkö peilin kaukaa, katsotko vain, kun on pakko? Häpeätkö itseäsi? Näetkö peilissä vastenmielisen, lihavan ja ruman ihmishahmon?



Minä vihaan peilejä.
Olen aina vihannut peilikuvaani. Näen sieltä vääränlaisen, vääränmallisen ihmisen. Ainoastaan silloin, kun kävin kolme kertaa viikossa jumpassa, salilla nostelemassa painoja, uimassa, hiihtämässä, sauvakävelemässä ja ratsastamassa, silloin olin tyytyväisempi peilikuvaani. Mitä kovempaa rääkkäsin itseäni, sitä paremmalta minusta tuntui.

Masennus.
Sitten tapahtui jotain. Sain vaikea masennus diagnoosin ja minä muutuin. Muutuin ulkoisesti ja sisäisesti. En enää kyennyt harrastamaan. Hautauduin kotiin neljän seinän sisälle. Ahdistus- ja paniikkikohtaukset tulivat jokapäiväisiksi kavereiksi. Kunto rapistui ja kiloja alkoi kuin huomaamatta kertymään. Ja se sai ahdistumaan ja masentumaan lisää…

Maksapihvejä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Eräs tarina lapsuudestani. 

Maksapihvejä.
Tuijotan lautasta kauhunsekaisin tuntein.
Pelkkä haju saa voimaan pahoin
ja ulkonäkö ällöttää.

Siirtelen ruokaa lautasellani
ja odotan, että koiramme tulisi kerjäämään.
Se tietää, että minulta saa parhaat makupalat.

Ovikello soi.
Olen luvannut kavereille,
että lähden ulos, kun olen syönyt.
En pääse, jos en syö.

Maksapihvejä.
Toivon, että olisin taikuri
ja saisin ruuan häviämään.
Mutta ei, siinä se tuijottaa minua
ja odottaa, että syön.

Koirakin odottaa,
mutta se komennetaan pois
ja ruoka pysyy sitkeästi lautasellani.

Itkettää.
Istun edelleen ruokapöydässä.
Muu perhe on jo syönyt.
Vain minä olen yksin pöydässä.
Tökin ruokaa haarukalla.
Ruoka on jäähtynyt ja kastike hyytynyt.

Kohotan katseeni ja näen kaverini.
He istuvat vastapäätä ja odottavat,
että söisin. En pääse ulos, jos en syö.
Toivon, että minulla olisi supervoimia,
joiden avulla saisin lautasen tyhjäksi.

Häpeä.
Muistan vieläkin tilanteen ja häpeän tunteen.
Muistan, kuinka kaver…

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä,
elämänhaluinen ihminen?

Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita,
olla kiinnostunut muista?

Minne se hävisi?



Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä.
Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan.
Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua.

Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni
ja hetken aikaa olen entinen itseni.

Mutta aina se lähtee,
vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni,
yritän roikkua mukana.

Se lähtee vaikka selitän sille,
että tarvitsen sitä kipeästi.

Minä jään yksin.
Jään yksin kuuntelemaan sitä toista.
Sitä, joka lyttää itsetunnon,
saa häpeämään ja masentumaan.

Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan
ja joka hetki etsin sitä.

Olen vain varjo itsestäni, häivähdys.



Minne se hävisi, se naurava,
itsestään huolehtiva,
elämänhaluinen ihminen?

Minne se hävisi?

Lisääntyvää sekopäisyyttä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Ajatukset sekoilee...voiko ajatukset sekoilla?
Voi, ainakin minulla.

Pään sisällä on kasa ajatuksia, joissa ei ole mitään järkeä.
Keskittyminen on melkein mahdotonta.



Lääkitystä lisättiin jälleen ja mietin, että
sekö nyt aiheuttaa tätä sekopäistä oloa.



Väsyttää ihan kamalasti.
Painajaisfilmi pyörii päässä öisin.
Nukkuminen on katkonaista, herääminen vaikeaa.

Päivällä vaivaa häiritsevä levottomuus.
Pää on täynnä suunnitelmia
ja toisaalta pelkkä ajattelu vie voimat.

Terapia.
Se alkaa uudestaan vuoden tauon jälkeen.
Kuvittelin jo, että pärjään omillani.
Mutta olen kuin bumerangi,
palaan takaisin samaan lähtöpisteeseen.

On tää sairaus perkeleestä!
En toivoisi tätä edes vihamiehilleni.
Tai no, ehkä niille kaikista paskimmille.




Työkyvyttömyyseläke.
Jäin pari vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Pää oli jo siinä kunnossa,
ettei työnteko enää onnistunut
jatkuvien vaikeiden masennuskausien takia.

Työkyvyttömyyseläke,
se oli helpottava päätös.



Nyt voin kaikessa rauhassa sekoilla ja…

Turhake, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Olet turhake. Siltä se tuntuu,
kun on oikein vaikea masennus päällä.



Mikään ei tunnu miltään
ja silti olet niin sairas, ahdistunut ja masentunut,
että voisit oksentaa.

Turhake. Joutaisit pois täältä.
Voisit hävitä eikä kukaan huomaisi.
Siltä se tuntuu, kun masennus vie voimat
ja elämän halun.

Itkettää etkä pysty itkemään.
Kyyneleet ovat hävinneet jonnekin.
Olisi helpottavaa itkeä,
mutta masennus on vienyt senkin ilon.
Oudosti sanottu, mutta helpottaisi,
jos pystyisi itkemään.

Turhake. Se on hyvä sana juuri nyt.
Se kuvaa olotilaa juuri nyt.



Mitähän tapahtuisi, jos joku kysyisi,
miten menee, mitä kuuluu?
Ja sinä vastaisit, että tunnet itsesi turhakkeeksi.
Kysyjä todennäköisesti joko nauraisi tai häkeltyisi,
ei ehkä osaisi sanoa mitään.

Turhake. Se sana kaikuu päässäsi,
vaeltaa kehossasi.

Istut sohvalle, laitat silmät kiinni
ja painat jalkapohjat tiukasti lattiaa vasten.
Mielesi rauhoittuu, ainakin hetkeksi.

Turhake, se ei häviä kokonaan,
mutta antaa sinulle helpottavan hengähd…

Katseesi polttaa

Kuva
Ehkä ensi keväänä
voin katsoa silmiisi
ja näen siellä hyväksynnän.

Siihen asti katseesi polttaa sieluani
ja näen vain vihaa ja halveksuntaa.




Rakas äitini

Kuva
My diary

Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit. 
Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan. 

Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä.

Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta. 
Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi. 

Yritit pukea minut omaan muottiisi. 

Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat, 
koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan. 



Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa. Usko pois, 
sain kuulla siitä usein. Se oli perheen sisäinen vitsi, 
mutta minua se satutti syvältä. 

En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen. 

Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan, 
eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin. 

Karkasin usein kotoa kavereiden luokse, koska en viihtynyt kotona. 
Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa. 
Ja sieltäkin minä karkasin, annathan sen minulle anteeksi?

Rakas äi…

Ja taas masentaa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Välillä on vaan tosi vaikeeta...kuten nyt.
Välillä on vaan pakko ruikuttaa...kuten nyt.

Oksettaa ja ahdistaa. Päässä kiertää inhottavia
masentavia ajatuksia. Yritän olla ajattelematta
ja katson putkeen boxilta James Bondia,
mutta ajatukset harhailevat
ja päädyn taas inhottavaan ahdistavaan oloon.



Välillä tää väsyttää ja haluaisi kaiken loppuvan.
Sitä miettii, että pääseekö tästä koskaan yli,
pääseekö koskaan eroon.
Sitä miettii miltä tuntuisi, jos olisi onnellinen,
iloinen, tulevaisuuteen luottava, jaksava, tekevä.

Minä en enää tiedä. Masennus on niin tiukassa minussa.
Se täyttää elämän, ajatukset, pään.
Hetkittäin on kaikki hyvin, tai melkein kaikki.
Mutta sitten taas tää olotila palaa ja vie mukanaan.

Ulkona sataa ja tuulee, sopii mun mielentilaan oikein hyvin.



Syksy ja pimeys on tulossa.
Voin taas kiskaista pipon päähän
ja hautautua talvivaatteiden alle.

Hämärä ja pimeys kietoutuu ympärille
ja estää minua näkemästä muita
ja muita näkemästä minua.

Välillä ruikuttaminen aut…

Kun ystävyydestä tulikin taakka

Kuva
My diary 

Ehkä naurettavin, tyhmin, kuluttavin ja raskain ystävyyssuhde on ollut sellainen, jossa ystävä laittoi minut ikäänkuin jonoon. Hän antoi esimerkiksi kellonajan, jolloin saan soittaa. Sovittuna aikana sitten soitin.

Puhelun aikana saatoin myös joutua kesken kaiken jonoon. Joku muu (mielenkiintoisempi ja tärkeämpi kuin minä) soitti ja minulle sanottiin, että pakko vastata, soitan sulle hälärin, kun voit soittaa...niinpä minä sitten odotin sitä häläriä.

On ollut myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa meni lujaa. Olin aina valmiina lähtemään illan viettoon kun pyydettiin. Tottakai lähdin, olivathan he ystäviäni! Jossain vaiheessa tajusin, että olinkin vain ryyppykaveri. Kun en enää halunnut lähteä kännäämään, häipyivät he elämästäni.



Ystävyyssuhteissa olen yleensä se kuunteleva osapuoli. Mutta myös kuuntelija kaipaa kuuntelijaa ja ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, tasa-arvoista.

Monet kerrat olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi, arvottomaksi, hätävaraksi. Sellaiseksi, joka o…

Menneisyyden kuorma

Kuva
Sitä kantaa mukanaan,
sitä kipeää kuormaa,
jonka haluaisi jo unohtaa.



Sitä toivoo,
että voisi jättää sen menneisyyteen,
luopua siitä, unohtaa.

Mutta siinä se on,
tarrautuen tiukasti kiinni,
satuttaen, kuiskaten korvaan
ikäviä sanoja, kipeitä muistoja.

Muistoja, jotka ovat porautuneet
syvälle sieluun, jokaiseen soluun
hiljentäen solujen hiljaisen helinän.         

Se ei näy päälle päin, 
sen voi peittää hymyllä ja se hymy,
se on vuosikymmenien opettelun tulos.

Mutta siellä se on, hymyn takana,
kaikki se kipeä, se kuorma...

Menneisyyden kuorma. 

Halveksiva katse

Kuva
Yksi halveksiva katse,
se riitti ja suojamuurisi,
jonka olit rakentanut ympärillesi,
romahti.



Tunsit kuinka vanhat traumat nousivat pintaan
ja ylitsesi vyöryi häpeän aalto.
Sinusta tuntui, että tukehdut siihen tunteeseen.

Puristit silmäsi tiukasti kiinni,
mutta halveksiva katse oli syöpynyt syvälle sieluusi.

Nielit kyyneleesi, nielit traumasi.
Tukahdutit häpeän tunteesi ja päätit hymyillä.

"Minua ei nujerreta!", huusit
ja suojamuurisi oli rakentumassa uudelleen.




Pelkotiloja, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Säpsähdän hereille, joku koputti. Oli pimeää, oli yö. Makasin liikkumatta kuunnellen. Pelon aalto pyyhki ylitseni, kämmenet hikosi, sydän hakkasi. Se oli koputus mikä herätti. Mutta tuliko koputus painajaisesta, jonka juuri näin vai oliko alakerrassa joku tai jokin? Tunsin kuinka hiki kohosi otsalle.

Pelko. Vedin peittoa tiukemmin ympärilleni ja puristin silmät kiinni. Ei se ollut mitään, vain unta. Mutta se koputus, se oli niin todellinen. Onko alakerrassa joku tai jokin...kuuntelen ääniä miettien, missä kissat ovat. Kissat kyllä olisivat levottomia, jos asunnossa olisi jotain poikkeavaa, rauhoittelen itseäni.

Pelko. Yöllinen pelko. Se on palannut.

Melkein kymmenen vuotta sain olla rauhassa. Pelko vei minut lapsuuteen. Muistan lukemattomat yöt kuinka makasin sängyssäni peiton alla lamaavan pelon kourissa. Jokin paha uhkasi minua, joku halusi pahaa minulle. En tiennyt, mistä se tuli. En koskaan kertonut siitä kenellekään.

Minä kasvoin ja pelko pysyi mukana. Se ei jättänyt mi…

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary 

Järkyttävä ahdistus päällä! Olen ihan varma, että minulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

Vielä kaksi viikkoa psykiatrian keskukselle pääsyyn tapaamaan lääkäriä ja hoitajaa. Tuntuu, etten kestä sinne asti. Hajoan sitä ennen. Tulen hulluksi  sitä ennen (ehkä olen jo). Kolme kuukautta nyt odottanut pääsyä psykiatrille.

Valtava tarve purkaa mieltä ja käydä läpi asioita, jotka pyörivät päässä lähes joka päivä. Ahdistus ja ärtyisyys on jo normaalia elämää haittaavaa. Painajaiset lisääntyneet, kymmenen tunnin unet ei riitä. Tänä aamuna oli vaikeaa saada itsensä ylös sängystä. Olisin voinut nukkua, nukkua, nukkua.




Kun unen tarve lisääntyy, on se selvä signaali siitä, että masennus on pahenemassa ja hypo-oireet hävinneet. Pahimmillaan väsymys on sitä luokkaa, että nukun 12 tuntia ja päivällä useita lyhyitä päiväunia, eikä sekään riitä piristämään.

Ruoka ei maistu, koska ahdistus tekee olon huonoksi myös fyysisesti. Ja kun ei syö, tulee vielä huonompi olo. Jonkin asteista syömishäiriöt…

Jumittaa, diagnoosilla: vaikea masennus

Kuva
My diary 

Pari viimeistä päivää ovat olleet aika vaikeita. Päässä pyörii sama filmi, samat lauseet, samat ajatukset... En pääse eteenpäin enkä taaksepäin. Olen lähes täydellisessä jumissa ajatusteni keskellä. Ärsyttää kaikki, hermostuttaa kaikki. Mahassa on ontto olo eikä se johdu nälästä.

Mieleen nousee yhä uudestaan ja uudestaan kaikki vanhat asiat ja tilanteet, joissa olen epäonnistunut ja jotka saavat minut häpeämään. Ajatukset jankuttavat, hermostuttavat ja ahdistavat. Mielessä pyörii myös oma kykenemättömyys. Tai oikeastaan jatkuva pelko siitä, ettei kykene. Ihan sama mitä asiaa se koskee.



Häpeä ja kykenemättömyys, kestoaiheet päässäni. Asiat, jotka aiheuttavat välillä "kokovartalojumin".



On päiviä, jolloin kaikki huomio menee päässäni pyöriviin ajatuksiin, kuten nyt, eikä niissä ajatuksissa ole kehuvia sanoja. Silloin jää kaikki hommat tekemättä. Silloin ei pääse edes ulos. On vain jähmettynyt paikoilleen ahdistavien ajatusten ympäröimänä. Silloin kyseessä on kokovart…