Pelkotiloja, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Säpsähdän hereille, joku koputti. Oli pimeää, oli yö. Makasin liikkumatta kuunnellen. Pelon aalto pyyhki ylitseni, kämmenet hikosi, sydän hakkasi. Se oli koputus mikä herätti. Mutta tuliko koputus painajaisesta, jonka juuri näin vai oliko alakerrassa joku tai jokin? Tunsin kuinka hiki kohosi otsalle.

Pelko. Vedin peittoa tiukemmin ympärilleni ja puristin silmät kiinni. Ei se ollut mitään, vain unta. Mutta se koputus, se oli niin todellinen. Onko alakerrassa joku tai jokin...kuuntelen ääniä miettien, missä kissat ovat. Kissat kyllä olisivat levottomia, jos asunnossa olisi jotain poikkeavaa, rauhoittelen itseäni.

Pelko. Yöllinen pelko. Se on palannut.

Melkein kymmenen vuotta sain olla rauhassa. Pelko vei minut lapsuuteen. Muistan lukemattomat yöt kuinka makasin sängyssäni peiton alla lamaavan pelon kourissa. Jokin paha uhkasi minua, joku halusi pahaa minulle. En tiennyt, mistä se tuli. En koskaan kertonut siitä kenellekään.

Minä kasvoin ja pelko pysyi mukana. Se ei jättänyt minua, ei edes aikuisena. Ei edes silloin, kun olin naimisissa ja nukuin mieheni vierellä. En muista kerroinko siitä hänelle koskaan. Ehkä jotain sanoin, ehkä sen verran, että näin painajaista, että nyt pelottaa. Mutta en enempää. En pystynyt, koska en ymmärtänyt pelkoani. Olin hämilläni, myös häpesin, pidin itseäni naurettavana ja outona.

Heräsin, oli aamu, oli valoisaa. Nousin ja menin alakertaan. Kahvinkeitin päälle, kropassa outo tunne. Tarkistan ovet ja ikkunat...lukossa. Avaimet tallessa. Juon kahvia ja haistan itsestäni yön jälkeisen pelon...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Minun selfie

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Mistä rakkaus alkaa

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

Tuskainen päivä, diagnoosilla: vaikea masennus