Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Ennen miellytin muita

Kuva
Ennen elin elämääni miellyttääkseni muita. Tänään opettelen miellyttämään itseäni, hyväksymään itseni, olemaan lempeä itselleni. Ennen häpesin itseäni, olin hukassa, kadoksissa. Tänään opettelen olemaan oma itseni, löytämään itseni, hyväksymään itseni. Olen vasta alkumetreillä, enkä tunne vielä itseäni. Uskon, että löydän itseni, opin tuntemaan itseni. Opettelen antamaa aikaa itselleni, aikaa, jota annoin ennen muille. Ennen sanoin monta kertaa Kyllä, tänään opettelen sanomaan Ei. Ennen miellytin muita ja olin joku muu. Tänään olen enemmän minä, eikä minun tarvitse miellyttää muita.

Väliolotila, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Väliolotila. Sellainen olotila on nyt. On aika tylsä olo, mikä aiheuttaa hämmennystä. Jos nyt joku kysyisi miten menee, miltä tuntuu, en osaisi vastata siihen mitään. Tai jos jotain vastaisin, niin tylsää kuuluu. Tällä hetkellä ei masenna, ei ahdista, ei oikein tunnu miltään. Siksi kutsun tätä vaihetta väliolotilaksi. On sellainen hidas, pysähtyneisyyden olo mielessä ja kehossa. En ole varma, tykkäänkö väliolotilasta. Unen tarve on kuitenkin lisääntynyt, mikä on yleensä merkki siitä, että masennuskausi olisi alkamassa. Vaikka nukun kymmenen tuntia, voisin nukkua toiset kymmenen tuntia. Hajamielisyys on lisääntynyt, unohtelu on lisääntynyt. Kaiken kaikkiaan hassu tunne, koska on vaan tosi tylsä olo. Itsensä syyttely on pois, häpeän tunne on pois. Ei mulla nyt oikein ole enempää asiaa. Mitäpä sitä osaisi kertoa mitään, koska pää on täynnä tylsää väliolotilaa. Jatkan tätä tylsäilyä. Huominen tuo mitä tuo, nyt elän tämän päi

Hyvä päivä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Minkälainen on minun hyvä päivä? Mistä asioista se koostuu, miltä se tuntuu? Minun hyvä päivä on sellainen, että herään aamulla todeten, etten nähnyt painajaisia. Herään ja tunnen itseni kevyeksi, rauhalliseksi, tyyneksi. Aamu tuntuu ihan kivalta, vaikka en aamuihminen olekaan. Hyvä päivä. Sitä melkein säikähtää ja ihmettelee, että mistä nyt tuulee. Tunne on hassu ja outo. Sitä kuulostelee itseään ja samalla on varovainen. Varovainen siksi, että hyvä päivä voi muuttua hetkessä huonoksi päiväksi. Se voi muuttua vauhtipäiväksi. Hyvänä päivänä tekee mieli nauraa ääneen ja jos ei nauraa, niin ainakin hymyillä leveästi. Hymyillä ilman mitään syytä. Hymyillä siksi, koska tuntuu niin mukavalta. Hyvä päivä on sellainen pieni hykerryttävä tunne jossain sisällä syvällä sielun sopukoissa ja sieltä se putkahtelee pieninä aaltoina pintaan. Hyvät päivät ovat harvinaisia. Osaan nykyään ottaa niistä kaiken irti. Nautiskelen ajatellen mukavia

Tyhjyyttä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Elämä. Tyhjyyttä, sitä se on nyt. Syvää kolisevaa tyhjyyttä. Se alkoi tyhjyyden tunteella. Kaiken touhuamisen jälkeen tyhjyys palasi. Huijasin itseäni muutaman päivän, ehkä viikon. Leijailin tyhjyyden mukana. Nyt tunnen kuinka masennus täyttää tyhjyyden. Tältäkö se taas tuntuu? Tyhjyys, masennus. Täytän sitä tyhjyyttä syömällä koko ajan. Ja voin pahoin, koska maha on niin täynnä, että se tuntuu halkeavan. Silti tuntuu äärettömän, loputtoman tyhjältä. Pää on täynnä tyhjyyttä, ajatusten sekamelska on hiljentynyt. Tyhjyys, se täyttää joka kolon, se nielaisee minut sisäänsä. Olisi niin helppoa antaa tyhjyyden viedä mukanaan. Laittaisi vain silmänsä kiinni ja heittäytyisi tyhjyyden vietäväksi. Olisi helppoa, mutta en halua. Pelkään sitä. Haluan työntää sen pois luotani, mutta siinä se on ja pysyy. Siltä se tuntuu, tahmealta pilveltä. Pää on sumussa, ajatukset pätkii, ei jaksa eikä kiinosta. Perkeleen masennus! Mutta ehkä tästäkin taa

Älä soita minulle

Kuva
Älä soita minulle enää. En halua tietää, mitä sinulle kuuluu. En halua tietää, mitä teit viime kesänä tai viikko sitten.            Älä soita minulle enää. En halua kertoa sinulle, mitä minulle kuuluu. Älä soita minulle. En ole kiinnostunut sinusta. Älä soita. En halua kuulla ääntäsi, en nauruasi. Älä soita minulle enää, älä soita. Minua ja sinua ei ole enää, meitä ei ole enää. Se tie on kuljettu loppuun. Älä soita minulle. Haluan unohtaa sinut. Et kuulu elämääni enää. Joka kerta, kun soitat, revit jotain sisältäni rikki. Joka kerta, kun soitat, sieluni on jälleen säröillä, sirpaleina, haavoilla. Haluan unohtaa sinut, haluan eheytyä, olla kokonainen. Älä soita, en kuitenkaan vastaa. Älä soita minulle enää.

Mä oon väsynyt, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Mä haluaisin olla joku muu. Haluaisin olla jonkun muun nahoissa. Mä oon väsynyt tähän olotilaan, väsynyt tuntemaan näin, olemaan näin. Mä oon väsynyt. Tänä aamuna tuntuu taas siltä kuin kaulan ympärillä olisi tiukka hihna, maha täynnä kiviä ja rinnan päällä norsu. Tänä aamuna vihasin herätä ja kuitenkin halusin herätä, koska näin taas painajaisia. Painajaisia entisestä elämästäni, painajaista ihmisistä, jotka kuuluvat menneisyyteen ja jotka haluan unohtaa. Mä oon rikki, haavoilla ja paikkaan itseäni käymällä terapiassa, syömällä mulle määrätyt lääkkeet. Silti menneisyyden tunteet, asiat, ihmiset seuraa iholla mun pyristelyistä huolimatta. Mä haluaisin jatkaa mun elämää puhtaalta pöydältä. Haluaisin, mutta eihän se ole mahdollista. Ei menneisyyttään voi pyyhkiä pois. Ei voi palata takaisin. Toivoisin, että voisin hyväksyä itseni, menneisyyteni, kaikki kipeät tunteet, tapahtumat. Mä haluaisin olla joku muu enkä kuitenkaan halua. M

Peruukki, diagnoosilla vaikea masennus

My diary  Trigger warning Laitan peruukin päähän. Häpeän. Ei mun pitäisi. Ei ole sellaista sairautta. Ei. Laitan peruukin päähän. Silitän hiuksia. Katson peiliin, katson ranteitani. Vedän hihat alas ja hupun päähän. Oikaisen peruukkia. Sadepisarat tarttuu silmäripsiin. Hengitän. Ja katoan.

Älä kiusaa minua!

Kuva
My diary  Makaan mahallani maassa allani luminen tie. Istut jalkojeni päällä niin etten pääse pakoon. Naureskelet ja haukut minua, sanot ilkeitä asioita minusta. Siirryt jalkojeni päältä pois. Minä ampaisen liikkeelle. Juoksen niin kovaa kuin pääsen, mutta sinä kamppaat minut maahan ja hyppäät jalkojeni päälle. Olen jälleen vankisi. Sama toistuu ja toistuu. Tuntuu kuin olisin juossut monta kilometriä, mutta olen edennyt vain muutaman sata metriä. Olen peloissani, kauhuissani. Nieleskelen itkuani. En anna sitä iloa sinulle, että näkisit minun itkevän. Makaan jälleen maassa. Sydän hakkaa ja ihoni on nihkeä pelosta ja juoksemisen tuomasta hiestä. Jostain kuuluu naisen ääni, joka tiedustelee mitä pojat tekevät, ette kai te kiusaa? Avaan suuni, mutta ääntäkään ei kuulu, olen pelon lamaannuttama. Pojat naureskelevat, tämähän on vain leikkiä. En unohda koskaan sen pienen tytön kauhua. Se tyttö alkoi pelätä poikia, varsinkin isompia poikia. Joka kerta kulkiessaan poikien ohi,

Muurahaisia ihollani, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Käännän kylkeä ja katson kelloa. 02.15. Ei voi olla totta! Taas, se tapahtui taas. Loppuyö meni valvoessa. En saanut enää unta. Kuten en saanut viime yönä, enkä sitä ennen, enkä sitä... Unettomuus. Päiviä, viikkoja, kuukausia kului, yöt olivat täynnä painajaisia, ahdistusta. Vaikka olin kuoleman väsynyt, en silti pystynyt nukkumaan. Itkettää. Epätoivo hiipii mieleen. Hiottaa ja palelee. Tunnen kehossani inhottavaa kihelmöintiä. Ei taas! Kääriydyn mahdollisimman tiukasti lakanoihin ja peittoihin. Jos en kiedo peittoa kunnolla ympärilleni kaulasta alaspäin, alkavat muurahaiset juosta ihollani. Öistä on tullut painajainen. Pelkäsin mennä nukkumaan, vaikka olin unenpuutteesta järjettömän väsynyt. Pelkäsin, että herään taas kolmen tunnin päästä. Pelkäsin muurahaisia ihollani. Muutaman kerran tarkistin sängyn, mutta en löytänyt mitään. Tottakai tiesin ettei sängyssä ole mitään, ihollani ei ole mitään. Yöllä kuitenkin kaikki oli totta, muurahaiset juoksivat ihollani vaik

Tiedätsä sen tyypin, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Tiedätsä sen tyypin, joka valvoo yöt ja kuuntelee typeriä suomibiisejä nonstoppina juutuubista ja sillä menee lujaa. Tiedätsä sen tyypin, joka vetää perskännit bileissä ja silti pääsee baariin sisään ja sä et. Tiedätsä sen tyypin, joka mokailee ja joutuu putkaan, kun sammuu lumihankeen. Tiedätsä sen tyypin, joka ei vastaa puhelimeen, ei tekstiviesteihin ja sä oot sikahuolissasi. Ja se tyyppi vaan päätti jättää kaiken, vihata itseään ja lopulta joutui osastolle. Se on se tyyppi, joka heiluu ja hilluu ja ostaa 500 eurolla party lite kynttilöitä ja on helevetin onnellinen. Se tyyppi on kaikkien kaveri ja kaikki on sen kavereita. Kaikki on avoinna, vain taivas on rajana. Se nauraa sun typerille vitseille. Sä tiedät, että se tyyppi on aina tavoitettavissa. Sen kännykkä ei ole koskaan kiinni. Se vastaa sulle, soitit mihin aikaan tahansa. Siltä saat aina tukea. Aina. Jossain vaiheessa se tyyppi väsyi, ei jaksanut, ei pystynyt. Se tarvi