Älä soita minulle

Älä soita minulle enää.
En halua tietää,
mitä sinulle kuuluu.

En halua tietää,
mitä teit viime kesänä
tai viikko sitten.

Älä soita minulle enää.
En halua kertoa sinulle,
mitä minulle kuuluu.

Älä soita minulle.
En ole kiinnostunut sinusta.

Älä soita.
En halua kuulla ääntäsi,
en nauruasi.

Älä soita minulle enää,
älä soita.

Minua ja sinua ei ole enää,
meitä ei ole enää.
Se tie on kuljettu loppuun.

Älä soita minulle.
Haluan unohtaa sinut.
Et kuulu elämääni enää.

Joka kerta, kun soitat,
revit jotain sisältäni rikki.

Joka kerta, kun soitat,
sieluni on jälleen säröillä,
sirpaleina, haavoilla.

Haluan unohtaa sinut,
haluan eheytyä,
olla kokonainen.

Älä soita,
en kuitenkaan vastaa.

Älä soita minulle enää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

- 8.1.20

Lue lisää

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

- 5.2.20

Lue lisää

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

- 22.9.19

My diary

Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä,
elämänhaluinen ihminen?

Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita,
olla kiinnostunut muista?

Minne se hävisi?

Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä.
Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan.
Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua.

Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni
ja hetken aikaa olen entinen itseni.

Mutta aina se lähtee,
vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni,
yritän roikkua mukana.

Se lähtee vaikka selitän sille,
että tarvitsen sitä kipeästi.

Minä jään yksin.
Jään yksin kuuntelemaan sitä toista.
Sitä, joka lyttää itsetunnon,
saa häpeämään ja masentumaan.

Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan
ja joka hetki etsin sitä.

Olen vain varjo itsestäni, häivähdys.

Minne se hävisi, se naurava,
itsestään huolehtiva,
elämänhaluinen ihminen?

Minne se hävisi?

Lue lisää

Oikea sairausko?

- 13.5.19

Entä jos seuraavan kerran bussipysäkillä alkaisin kertomaan masennuksestani, kun puolituttu kysyy kuulumisia. Kertoisin, kuinka vaikea aamu oli, olisin halunnut jäädä kotiin sänkyyn makaamaan pimeään ja itkemään. Tai kuinka vaikeaa oli viime viikolla, kun melkein oksensin, koska ahdisti niin paljon. Kun on jaksoja, jolloin en käy moneen päivään ulkona ja siirrän roskapussit asunnosta ulkovarastoon, koska en kykene viemään niitä roskikseen.

Kun haluan vahingoittaa itseäni, koska tuntuu niin pahalta, tai kun ei tunnu miltään. Kertoisin, mitä lääkkeitä käytän ja mitä sivuoireita niistä tulee. Kertoisin, että minun ei tarvitse käydä labrakokeissa, vaan käyn terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa. Että mieleni on ollut niin synkkä, että olin tappaa itseni. Että olen ollut sairaalahoidossa, koska voin niin huonosti.
Säikähtäisitkö, pitäisitkö hulluna, nolostuisitko, välttelesitkö katsettani? Seuraavan kerran nähdessämme menisitkö toiselle pysäkille, ettei sinun tarvitsisi kohdata minua?
Minä…

Lue lisää

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

- 15.5.19

My diary

Istun taksissa sylissäni kirjekuori, jossa on sisällä potilaskertomus. Katson ikkunasta ulos, on pimeää. Marraskuu. Puristan kirjekuorta ja sisälläni on tyhjyys, ihmetys ja hämmennys. Vilkaisen kirjekuorta ja mietin, avaisinko sen... Ajatus katoaa illan pimeyteen. Olen matkalla tuntemattomaan, vieraaseen paikkaan. Pitäisikö minun huolestua, pelätä, jännittää?

"On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tulit tänne. Muistatko tulosi?" "Kyllä minä muistan." Istun pöydän ääressä hajanaiset ajatukset ja lauseet sumeina päässäni. "Voit aloittaa valvotun ulkoilun, puoli tuntia kerrallaan. Luuletko, että pystyt siihen?" "...Kyllä, luulen niin."

Makaan lattialla ohuella patjalla. Taustalla soi hiljaa rauhoittava musiikki. Ympärilläni makaa 5-6 ihmistä samanlaisilla patjoilla. Rauhallinen ääni kehoittaa rentoutumaan ja hengittämään syvään. Pidän silmäni kiinni ja yritän rentoutua. Silmäni vuotavat solkenaan. Keho reagoi, vaikka tunteet ovat hukassa.

&…

Lue lisää

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

- 10.4.20

My diary

25.04.2017

Välillä on tosi paska olo.
Ihan sen takia, kun ei ole ketään,
ei kerta kaikkiaan ketään,
jonka kanssa purkaa mieltä.

Mä haluaisin vaan pois,
jonnekin, missä ei olis yksin.
Pois tästä hetkestä, pois tästä ahdistavasta paskasta!

Kaikki ihmissuhteet on finito.
Olen itse suurin syypää siihen,
että ystävät on kaikonneet.

Olen ollut täys sekopää
monta kertaa.

Olen ollut rasittava, takertuva,
hankala, ailahteleva.
Kuka sellaista jaksaa,
ei kukaan! En itsekään jaksa!

Ystävät, ei niitä ole koskaan
kunnolla ollutkaan.
Tai oli, joskus.
Ja kuitenkin tuntuu, ettei ollut.

On niin paljon tilanteita,
hetkiä, jolloin on yksin kaikkien vaikeuksien keskellä.

Mä oon niin vitun yksin!
Yksin kaiken tämän masennuksen
ja ahdistuksen keskellä.

Olen muuttunut
syrjäänvetäytyväksi.
Yksinäisyys ahdistaa, mutta myös sosiaalisuus ahdistaa, vie voimat.

Vihaan tätä sairautta!

Lue lisää

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

- 28.4.20

My diary

Mitä ihmettä tässä taas tapahtui?

Eilen kehuin lääkärille,
miten hyvä olo mulla on.

Tänään heti aamusta
onkin paska olo.
Ahdistaa ja itsetunto
on nollassa.

Mieleen nousee rytinällä
inhottavia muistoja,
inhottavia ajatuksia, tunteita.

Muistaa, kuinka huono on
ja kuinka hävettää kaikki.

Häpeän aalto
suorastaan vyöryy päälle.
Se täyttää pään ja ajatukset.
Inhottava lamaava häpeä.

Mitä ihmettä tapahtui?

Olisko pitänyt pitää
vaan turpa kiinni
hyvästä olosta,
ettei masennus kosta?

Vuorokausi,
siis yhden vuorokauden
ajan mulla oli hyvä olo!

En mä voi muuta kuin
nauraa itkun sekaista
epätoivoista naurua.

Masennus on mustasukkainen.

Se ei anna mun
nauttia elämästä,
tuntea hyvää oloa.

Mä oon niin pettynyt itseeni,
niin väsynyt tähän kaikkeen.
Väsynyt kamppailemaan
masennusta vastaan.

Romahdus.

Se istuu vierelläni ja
nauraa ilkkuen päin naamaa.

Huominen,
se tulee taas huomenna.
Mä jaksan odottaa sitä
ja silloin kaikki on
taas paremmin.

Onhan? Lupaathan?

Lue lisää

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

- 26.3.20

My diary

Soitit taas, en vastannut.
Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vastaamatta. Sinulla oli ote minusta edelleen.

Minulla ei ole mitään velvoitetta vastata ja kuunnella humalaisia juttujasi. Olen kuunnellut niitä ihan tarpeeksi.

En vastaa enää, koska voin olla vastaamatta. Et kuulu elämääni enää.

En ole kiinnostunut sinusta.

Vielä vähän ahdistun, kun huomaan sinun soittaneen. En vastaa, suojelen itseäni, koska äänesi saa aikaan epämiellyttäviä muistoja ja tuntemuksia sisälläni.

En vastaa ja olisi parempi, ettet enää soittaisi.

Lue lisää

Iloista vappua!

- 30.4.20

My diary

Minulla on paljon ihania
muistoja lapsuuden vapuista.

Silloin kokoonnuttiin
perheen kanssa yhteen.

Sima oli valmiina ja
munkit paistettu.
Kävimme vappulounaalla ja
joka vappu ostettiin meille
lapsille omat vappupallot.

Kaipaan lapsuuden vappuja.

Vanhempani eivät
enää ole rinnallani, mutta
sitäkin rakkaimpana
sydämessä, muistoissa.

Vappu on joulun jälkeen
se aika, jolloin mieleeni nousee
haikeus ja ikävä.

Nyt vietän ihan omanlaistani
vappua oman perheeni kanssa.

Iloista vappua!

Lue lisää

Rakas äitini

- 17.9.19

My diary

Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit.
Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan.

Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä.

Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta.
Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi.

Yritit pukea minut omaan muottiisi.

Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat,
koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan.

Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa. Usko pois,
sain kuulla siitä usein. Se oli perheen sisäinen vitsi,
mutta minua se satutti syvältä.

En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen.

Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan,
eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin.

Karkasin usein kotoa kavereiden luokse, koska en viihtynyt kotona.
Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa.
Ja sieltäkin minä karkasin, annathan sen minulle anteeksi?

Rakas äi…

Lue lisää

Hae tästä blogista

Solujen helinää