Häpeäkuilu, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Häpeä.

"Häpeä kuuluu ihmisen elämään, sillä se muistuttaa siitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä jokainen meistä on. Häpeä ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuurissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeää voi kuitenkin olla liikaa, jolloin se haittaa omaa elämää."

Jostain se häpeän pirulainen
hyppäsi taas olkapäälle kyttäämään.
Siinä se kuiskailee solvaavia
ja arvostelevia sanoja korvaani.

Tunnen itseni arvottomaksi
ja huonoksi.



Hetki sitten oli ihan hyvä olla.
En tiedä, mihin se tunne hävisi,
mikä sen hävitti.

Häpeä. 

Liian tuttu tunne.
Niin kauas kuin voin muistaa
häpeä on ollut elämässäni mukana.
Muistan monia tilanteita ja hetkiä,
jolloin olen tuntenut polttavaa häpeää.

"Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä. Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia, synnyttää häpeää"

Terapiassa meni pitkään,
ennen kuin pystyin puhumaan
häpeän tunteista.
Yksinkertaisesti en löytänyt sanoja.
En osannut kertoa miltä minusta tuntuu,
enkä aina edes halunnut kertoa.
Välttelin aihetta.
Halusin vain unohtaa häpeän,
koska häpesin häpeääni.



"Häpeän tunteeseen kuuluu se, että se halutaan piilottaa. Koska häpeää on niin raskas ja vaikea kohdata, moni luo torjuntamekanismeja sen peittämiseksi. Häpeän piilottaminen ei kuitenkaan poista sitä. Päinvastoin: kun itsestä paljastuu jotakin, minkä haluaa salata muilta, häpeä vahvistuu entisestään."

Kun on oikein vaikea masennus päällä,
häpeän tunteet paisuvat valtaviin mittasuhteisiin.
Järki vakuuttelee, että kaikki on hyvin,
ettei tarvitse hävetä,
mutta keho viestittää ihan jotain muuta.

Minulla on voimakas kehomuisti.
Se muistaa tilanteita ja koettuja asioita
ja traumoja, joita en itse muista.
Ne ovat jossain syvällä
mielessäni ja kehossani.

Häpeä.

Tipahdan häpeäkuiluun
kerta toisensa jälkeen.
Se on raastavaa, ahdistavaa, lamaavaa.
Olen päättänyt sitkeästi pala kerrallaan
puhua häpeästä terapiassa.



Haluan siitä eroon
tai jos en eroon pääse,
niin haluan kutistaa sen niin pieneksi,
että se menettää merkityksen.
Kutistaa niin pieneksi,
ettei se enää hallitse elämääni.

Tervemenoa häpeäkuilu,
en jää kaipaamaan sinua!

Lainaukset ja lisätietoa:

Liiallinen häpeä on haitallista




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Minun selfie

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Mistä rakkaus alkaa

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

Tuskainen päivä, diagnoosilla: vaikea masennus