Solujen helinää

-
Tämä on minun matkani.
Tämä on minun elämäni.

Voit kulkea hetken vierelläni.
Mutta vain hetken.

Voit olla osa elämääni,
mutta vain hetken.

Jos jäät taakseni,
annan sinun jäädä.
En pysähdy odottamaan sinua.

Sinä olet menneisyys.
Minun matkani on tulevaisuus.

Sinun katseesi jäi muistoksi iholleni.
Sanasi koskettivat pintaa syvemmältä.

Kerros kerrokselta
muistosi kuoriutuu iholtani.
Ja kuulen taas solujeni helinän.

Tämä on minun matkani,
yksin minun,
enkä kulje sitä sinun kanssasi.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! ❤

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

-
Entä jos seuraavan kerran bussipysäkillä alkaisin kertomaan masennuksestani, kun puolituttu kysyy kuulumisia. Kertoisin, kuinka vaikea aamu oli, olisin halunnut jäädä kotiin sänkyyn makaamaan pimeään ja itkemään. Tai kuinka vaikeaa oli viime viikolla, kun melkein oksensin, koska ahdisti niin paljon. Kun on jaksoja, jolloin en käy moneen päivään ulkona ja siirrän roskapussit asunnosta ulkovarastoon, koska en kykene viemään niitä roskikseen.

Kun haluan vahingoittaa itseäni, koska tuntuu niin pahalta, tai kun ei tunnu miltään. Kertoisin, mitä lääkkeitä käytän ja mitä sivuoireita niistä tulee. Kertoisin, että minun ei tarvitse käydä labrakokeissa, vaan käyn terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa. Että mieleni on ollut niin synkkä, että olin tappaa itseni. Että olen ollut sairaalahoidossa, koska voin niin huonosti. 
Säikähtäisitkö, pitäisitkö hulluna, nolostuisitko, välttelesitkö katsettani? Seuraavan kerran nähdessämme menisitkö toiselle pysäkille, ettei sinun tarvitsisi kohdata minua? 
Minä…
Lue lisää

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

-
My diary 

Istun taksissa sylissäni kirjekuori, jossa on sisällä potilaskertomus. Katson ikkunasta ulos, on pimeää. Marraskuu. Puristan kirjekuorta ja sisälläni on tyhjyys, ihmetys ja hämmennys. Vilkaisen kirjekuorta ja mietin, avaisinko sen... Ajatus katoaa illan pimeyteen. Olen matkalla tuntemattomaan, vieraaseen paikkaan. Pitäisikö minun huolestua, pelätä, jännittää?

"On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tulit tänne. Muistatko tulosi?" "Kyllä minä muistan." Istun pöydän ääressä hajanaiset ajatukset ja lauseet sumeina päässäni. "Voit aloittaa valvotun ulkoilun, puoli tuntia kerrallaan. Luuletko, että pystyt siihen?" "...Kyllä, luulen niin."

Makaan lattialla ohuella patjalla. Taustalla soi hiljaa rauhoittava musiikki. Ympärilläni makaa 5-6 ihmistä samanlaisilla patjoilla. Rauhallinen ääni kehoittaa rentoutumaan ja hengittämään syvään. Pidän silmäni kiinni ja yritän rentoutua. Silmäni vuotavat solkenaan. Keho reagoi, vaikka tunteet ovat hukassa.

&…
Lue lisää

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä,
elämänhaluinen ihminen?

Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita,
olla kiinnostunut muista?

Minne se hävisi?



Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä.
Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan.
Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua.

Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni
ja hetken aikaa olen entinen itseni.

Mutta aina se lähtee,
vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni,
yritän roikkua mukana.

Se lähtee vaikka selitän sille,
että tarvitsen sitä kipeästi.

Minä jään yksin.
Jään yksin kuuntelemaan sitä toista.
Sitä, joka lyttää itsetunnon,
saa häpeämään ja masentumaan.

Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan
ja joka hetki etsin sitä.

Olen vain varjo itsestäni, häivähdys.



Minne se hävisi, se naurava,
itsestään huolehtiva,
elämänhaluinen ihminen?

Minne se hävisi?
Lue lisää

Minun selfie

-
Kuva
Minä ole tässä.
Tämä on minun selfie juuri nyt.

Sairastan vaikeaa masennusta,
traumaperäistä stressihäiriötä ja bipoa.

Olen seko, käyn kierroksilla,
haluan tappaa itseni ja...selviän.

Minä hymyilen, olen kouluttautunut,
olen äiti, olen pärjännyt elämässä.

Minulla on pitkä ura työelämässä,
olen rakastanut ja rakastunut.

Minulla on lapsuus niin kuin sinullakin.
Minulla on menneisyys. Kaikilla on...

Minä pärjäsin, suoritin, kukoistin ja hajosin.
Tein kaikkeni enkä siltikään riittänyt.

Nyt olen tässä. Tämä olen minä
ja ehkä huomenna olen joku muu.

Minä toivon, että riitän.
Ja minä elän kaikesta huolimatta.
Lue lisää

Rakas äitini

-
Kuva
My diary

Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit. 
Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan. 

Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä.

Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta. 
Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi. 

Yritit pukea minut omaan muottiisi. 

Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat, 
koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan. 



Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa. Usko pois, 
sain kuulla siitä usein. Se oli perheen sisäinen vitsi, 
mutta minua se satutti syvältä. 

En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen. 

Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan, 
eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin. 

Karkasin usein kotoa kavereiden luokse, koska en viihtynyt kotona. 
Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa. 
Ja sieltäkin minä karkasin, annathan sen minulle anteeksi?

Rakas äi…
Lue lisää

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

-
Kuva
My diary

Aamu.
Viime yö oli levoton. Ahdistavat unet häiritsivät. Ahdistava tunne jää kroppaan hetkeksi, joskus koko päiväksi. Menneisyyden traumamuistot tulevat sitkeästi uniin.  Kahvinkeitin päälle ja telkkari auki. Kropassa viipyy edelleen epämiellyttävä tunne epämiellyttävistä unista.  Kahvia kuppiin, kissoille rapsutukset ja aamuruoka. Dosetista aamulääke ahdistuksen hoitoon.



Kevät.
Viime keväänä tapahtui romahdus. Sitä edelsi terapian lopetus, kuvitelma siitä, että masennus on selätetty ja vointi superhyvä. Suurin osa lääkkeistä jäi ottamatta. Neljä kuukautta meni vauhdikkaasti, kunnes vointi huononi äkillisesti. Lopulta oireet olivat niin hankalia, fyysisiä ja lamaavia, että oli mentävä terveyskeskuslääkärin puheille.

Lähete.
Ahdistus oli valtava. Lääkitys aloitettiin uudestaan. BDI-testistä tuli 43 pistettä. Siinä se taas oli, vaikea masennus. Psykiatrille lähete, taas, monesko lienee? Ei kykene muistamaan. Psykiatrian keskuksesta tuli aika lääkärille kolmen kuukauden päähän.  Tu…
Lue lisää

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Järkyttävä ahdistus päällä! Olen ihan varma, että minulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

Vielä kaksi viikkoa psykiatrian keskukselle pääsyyn tapaamaan lääkäriä ja hoitajaa. Tuntuu, etten kestä sinne asti. Hajoan sitä ennen. Tulen hulluksi  sitä ennen (ehkä olen jo). Kolme kuukautta nyt odottanut pääsyä psykiatrille.

Valtava tarve purkaa mieltä ja käydä läpi asioita, jotka pyörivät päässä lähes joka päivä. Ahdistus ja ärtyisyys on jo normaalia elämää haittaavaa. Painajaiset lisääntyneet, kymmenen tunnin unet ei riitä. Tänä aamuna oli vaikeaa saada itsensä ylös sängystä. Olisin voinut nukkua, nukkua, nukkua.




Kun unen tarve lisääntyy, on se selvä signaali siitä, että masennus on pahenemassa ja hypo-oireet hävinneet. Pahimmillaan väsymys on sitä luokkaa, että nukun 12 tuntia ja päivällä useita lyhyitä päiväunia, eikä sekään riitä piristämään.

Ruoka ei maistu, koska ahdistus tekee olon huonoksi myös fyysisesti. Ja kun ei syö, tulee vielä huonompi olo. Jonkin asteista syömishäiriöt…
Lue lisää

Monta syytä elää

-
Kuva
Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.


Kun illalla painaa pään tyynyyn,
tietää, että seuraavan kerran,
kun silmät aukaisee,
uusi päivä on tullut.

Monta syytä elää.
Aina niin ei ollut.

Oli aikoja, jolloin toivoi,
että silmät eivät aukea yön jälkeen.
Ettei uutta päivää tule.



Melkein onnistuin siinä.
Nyt tiedän, että minua tarvitaan.
Minulla on monta tehtävää,
monta maalia saavutettavana.

Monta syytä elää.
Monta syytä olla luovuttamatta.


Lue lisää

Mistä rakkaus alkaa

-
Kuva
My diary 

Mistä rakkaus alkaa?

Meidän kohdalla se alkoi siitä, kun kohtasin sinut.

Muistatko, miten rakastuneita me olimme? Muistatko, miten lapsellinen olin ja sinä olit niin aikuinen. Ihastuin sinuun, rakastuin. Olit jännittävä, itsenäinen, hurmaava ja niin aikuinen ja minä olin villi hupakko.



Päivät ja viikot seurasivat toisiaan ja rakastuin sinuun yhä syvemmin. Ihailin sinua, olit komea. Pieni aavistus luonteestasi pilkahti toisinaan esiin. Jokin eleissäsi, sanoissasi, mutta sivuutin ne. Olin täysin lumoissasi.
Kuukaudet seurasivat toisiaan, olimme erottamattomat.

Perhe kasvoi, elimme ruuhkavuosia. Näin jälleen jotain hälyttävää, näin sinun vihasi, mutta suljin jälleen silmäni. Koska syyhän oli minussa, sinä olit täydellinen hurmaava itsesi. Minä ärsytin sinua. Kuulin sen monta kertaa ja vähitellen opin syyttämään kaikesta itseäni.

Et sinä raivonnut etkä huutanut ilman syytä. Et tietenkään, syy oli minussa. Ja jos ei minussa, niin syy oli vähintääkin minun taustassani, vanhemmissa…
Lue lisää

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Olen kuin vanki,
joka on saanut elinkautisen.

Olen vanki, jota pidetään kahleissa.
Kahleissa, jotka painavat niin,
että on vaikea liikkua, vaikea hengittää.

Vaikka kuinka pyristelen vastaan,
en pääse irti.



Masennus.

Se hallitsee mieltäni,
se hallitsee elämääni.

Välillä tunnen sen kipuna kehossani.

Olen omien ajatusteni vanki.
Ne vaeltavat pääni sisällä haukkuen, kiusaten.
Ne syyttävät ja nauravat pilkallisesti.

Olen vankina kehossa,
jonka sisällä asuu
viha, katkeruus, häpeä, ahdistus...
Lista on loputon.

Joskus pääsen siitä eroon,
hetkeksi. Saan vapaapäivän.

Pystyn taas hengittämään,
nostamaan pääni, oikaisemaan ryhtini.
Kehoni on kevyt, kehoni on vapaa.

Sitten se tapahtuu taas.

Toisinaa se hiipii hiljaa,
huomaamatta. Tulee salakavalasti.

Kääriytyy ympärilleni, nielaisten minut
ja minun on jälleen vaikea hengittää.

Toisinaan se tulee rytinällä.
Satuttaen, lamaannuttaen.
Sisälläni on vain musta kolina,
musta tyhjyys.

Masennus.

Olen masennuksen vankina.
Suoritan elinkautista.
…
Lue lisää