Väkivaltaa, diagnoosilla vaikea masennus

My diary

Trigger warning




Vihanhallintaongelmia.

Niitä sinulla oli. Jo seurustelun alkumetreillä näin raivokohtauksiasi, mutta uskottelin itselleni, että ne ovat vain harmittomia ja olet temperamenttinen. Hälytyskellojen olisi siinä vaiheessa pitänyt kilkattaa ja kovaa!

Hakkasit usein nyrkeillä seiniä ja ovia niin että rystysistäsi tuli verta. Huitaisit kerran minua, vahingossa, niin halusin uskoa. Annoin sen sinulle anteeksi.

Vuosien vieriessä sama käytös jatkui. Milloin seinään lensi kännykkä, milloin jokin muu esine. Löit muutaman kerran nyrkkisi seinän läpi. Niitä koloja peitettiin tauluilla ja julisteilla. Minua et pystynyt paikkaamaan eikä sisälläni olevia kipeitä ja ahdistavia koloja voinut peittää.




Liikenneraivoa.

Liikenteessä sinulla oli tapana "opettaa" muita. Mielestäsi muut törttöilivät, hidastelivat, eivätkä osanneet ajaa. Sinä pidit tietenkin itseäsi hyvänä kuskina. Ajoit usein hitaammin ajavan puskurissa kiinni hermostuttaaksesi kuskin. Ohitit sitten auton kaasu pohjassa, kurvasit eteen ja jäit siihen kostoksi hidastelemaan.

Ajoit kerran kesärenkailla sohjokelissä moottoritiellä 140 km/h, koska olit raivona. Kyydissä oli muitakin, onneksi ei lapsia. Olin aivan varma, että nyt me kuolemme. Pelkäsin ja häpesin saman aikaisesti.

Oireilua.

Aloin oireilemaan. Viha ja pelko sisälläni sai minut käyttäytymään itsetuhoisesti. Vahingoitin itseäni, kohdistin vihan itseeni. Se oli epätoivoinen hätähuuto. Halusin pahan olon loppuvan. Sinä pidit minua sairaana ja hulluna, etkä ymmärtänyt käytöstäni, koska eihän meillä ollut mitään ongelmia.



Pahoinpitely.

Sitten se tapahtui. Pahoinpitelit minut. Hakkasit nyrkeillä päätäni. Muistan vieläkin, miltä iskut kuulostivat pääni sisällä. Lopulta jätin sinut pelastaakseni itseni ja lapset.

Turvapaikka.

Tarvitsin turvapaikan ja apua itsetuhoiseen käytökseeni, vaikeaan masennukseen, ahdistukseen, traumohin ja pelkotiloihin. Apua siihen, että pystyin eroamaan sinusta. Olin lähes puoli vuotta osastolla eheytymässä, saadakseni voimia ja uskoa siihen, että tunnelista voi päästä ylös kohti valoa, kohti eheytymistä.

Tapahtumista on kulunut vuosia.
Käyn edelleen terapiassa paikatakseni itseäni, puhumalla sinut pois kehostani, mielestäni.



Vähitellen haavat, ulkoiset ja sisäiset, ovat alkaneet arpeutumaan. Muistot eivät satu niin paljon. Jossain vaiheessa ne haalistuvat ja ehkä joskus pystyn antamaan sinulle anteeksi...




Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! ❤

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Rakas äitini

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

Minun selfie

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus