Ystävät, diagnoosilla vaikea masennus

My diary

Ystävät.
Ne hävisivät jonnekin.
Niitä ei ollut silloin,
kun eniten olisi tarvinnut.

Oliko syynä oma sekava elämä.
Oliko se, että masennus
vei mielenkiinnon ihmisiin ja
hautautui kotiin.

Tuli EPEK-päiviä,
Ei Pysty Eikä Kykene -päiviä.
Ei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään.
Kun vaan ahdisti.



Kuka sellaisen kanssa jaksaa olla.
Kuka sellaista jaksaa kuunnella ja katsella.

Silloin, kun elämä ja
koko maailma romahti.
Silloin olisi kipeästi tarvinnut
ystävän vierelle.

Ystävän,
joka olisi pitänyt kädestä kiinni
kun oikein sattui.
Ystävän,
joka olisi vain ollut vierellä.

Ystävät.
Ne vain hävisivät jonnekin.
Ehkä ne ei olleetkaan ystäviä.

Oliko itse liian takertuva,
vaatiko liikaa, mahdottomia.
Oliko kiviriippana ystävien elämässä.

Sitä oppii elämään ilman ystäviä.
Oppii, kun on pakko.



Aluksi se oli ahdistavaa, pelottavaa.
Se teki katkeraksi, vihaiseksi.
Sitä vannoi, ettei koskaan anna anteeksi.

Lopulta sopeutui,
oppi toisenlaisen elämän.
Viha ja katkeruus laimeni,
pystyi antamaan anteeksi.

Ystävät.
Ne ovat kipeänä kolona sielussa,
ne haluaisi unohtaa kokonaan.
Koska muistot satuttaa, ikävä satuttaa.

Ystävät.
Johonkin ne hävisivät.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Minun selfie

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Monta syytä elää

Mistä rakkaus alkaa

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus