Vuosi 2020, diagnoosilla vaikea masennus

My diary Vuosi 2020. Mulle se oli koronavuosi, niin kuin oli sullekin. Meille kaikille. Sitä ihmeteltiin ensin. Ei se minua koske. Se tapahtuu jossain muualla, kaukana. Ja sitten se koski meitä kaikkia. Moni asia muuttui. Monen elämä muuttui. Mun terapia loppui maaliskuussa koronan takia. Tarjottiin keskusteluja puhelimen kautta. Koin sen kuitenkin epämiellyttäväksi, koska mulla on outo "puhelinpelko". Siihen se sitten tyssäs. Kaksi matkaa peruuntui. Ne olisivat olleet tärkeitä sosiaalisesti. Ne olisivat olleet siihen hetkeen henkireikä. Kevään loppu oli kituvaihe. Voin huonosti. Vihasin valon määrää. Linnottauduin kotiin enkä avannut sälekaihtimia. Kesällä pääsin tyttären mukana ratsastuskisoihin hevosenhoitajaksi. Korona rajoitti niitäkin reissuja, mutta muutama kuitenkin onnistui. Odotin syksyä ja pimeyttä. Miksi? Koska se helpotti. Sain paeta sisäiseen elämääni, kääriytyä paksuun lohduttavaan vilttiini ja kadota maailmalta. Joulu. Se pelasti paljon. S