Solujen helinää

Ja niin minusta tuli joku toinen. Joku toinen jota en tunne. 

Olin toinen, rikkinäinen. 
Joku toinen jonka sielu  on täynnä teräviä sirpaleita. 
Joku jonka ajatuksia  en tunne. 
Joku jonka sisäistä  elämää elää joku muu. 
Joku toinen  katsoo minua peilistä. 
Näen maailman  jonkun toisen silmin.  Silmien, jotka eivät ole  minun silmät. 
Silmät, joissa asuu tyhjyys. 
Minusta tuli joku toinen. 
Ja lopulta  minusta ei tullut  edes sitä toista. 

My diary 
Kirjoittaminen on ollut  harvinaisen vaikeeta.  En tiedä mistä johtuu.  Monta kertaa aloittanut ja  sitten tuleekin paha olo ja  pitää lopettaa. 
Kaikki on olevinaan hyvin,  mutta oikeasti ei olekaan. 
Pinnan alla vaanii musta möykky, masennus ja ahdistus möykky.  Tähän asti olen saanut pidettyä sen kurissa. Juuri ja juuri. 
Näen paljon unia.  Niissä on voimakas tunnelataus.  Herään siihen, että sattuu ja ahdistaa. 
Kirjoittamisen lisäksi  ihmisten ilmoille lähtö on vaikeaa.  Olen viimeisen parin kolmen viikon aikana käynyt ulkona pari kertaa.  Ei vaan kykene. 
Se kyllä huolestuttaa aika paljon,  koska aktiivisuuden väheneminen ennakoi yleensä masennuksen pahenemista. 
Parasta tällä hetkellä on  kietoutua vilttiin, istahtaa  sohvan nurkkaan  kissa sylissä. 
Silittelen kissaa, se kehrää hiljaa. 
Musta möykky menee piiloon  ja hetken aikaa on hyvä olla. 

My diary 
On raskasta elää masennuksen kanssa. Mielelläni potkisin sen pois ikuisiksi ajoiksi elämästäni. 
Keväällä oli aika hyvä jakso  ja kesän alussa. 
Nyt mieliala on muuttunut. Ahdistaa ja masentaa. Mietin  sadannen kerran, että loppuuko tämä koskaan? Pääsenkö masennuksesta eroon? Onko se edes mahdollista?
Jotenkin en usko siihen. Pitäisi usko, mutta ei pysty. Tätä on jatkunut niin kauan. Vuosia.
Vaikea myöntää, mutta masennuskausi on alkanut. 
Mikään ei kiinnosta. Olen linnottautunut kotiin, pelkään mennä ihmisten ilmoille. Koti on täynnä tekemättömiä töitä ja piha odottaa syyskuntoon laittamista. Väsyy jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi tehdä jotain. Masennus syö voimat ja lannistaa. 
Pyörittelin yhtenä päivänä ajatusta, jos muuttaisi omin päin lääkitystä. Jättäisi ottamatta ja katsoisi, mitä tapahtuu. Järjen ääni kuitenkin varoittaa, että masennus pahenee. 
Mutta silti sitä ajattelee. Ajattelee siksi, että tähän olotilaan tulisi jotain muutosta.
Ihan mitä tahansa, kunhan ei olisi tät…

My diary 
Masentaa aika paljon, enkä ole jaksanut enkä oikein pystynytkään keskittymään mihinkään. Kaikki tekeminen on tervan juontia. 
Pää on täynnä inhottavia muistoja ja häpeän tunteita. Ihan paska fiilis. No tänään kuitenkin sataa vettä ihan kunnolla. Sopii oikein hyvin mun mielialaan. 
Huonoja päiviä, niitä on nyt roppakaupalla. Sille ei vaan voi mitään. Vaikka kuinka yrität ajatella muuta, etsiä jotain positiivista tähän päivään, niin siihen ei kerta kaikkiaan tällä hetkellä pysty. 
Masentaa vaan, mutta onneksi sataa...

On päiviä, jolloin toivoisin, että joku olisi vierelläni. 
Olisi joku, johon nojata. 

Joku, jolla ei olisi  minun menneisyyttä. 
Olisi vain minä,  keskeneräinen minä. 
Olisi joku johon nojata. Olisi joku vierelläni. 
Olisi joku.
On päiviä jolloin toivoisin,  että joku olisi vierelläni.
Olisi joku. 

Yhtäkkiä seisoit edessäni ja minä romahdin. 
Romahdin ja vihasin itseäni. 
Vihasin, koska pääsit yllättämään,  enkä minä ollut tarpeeksi vahva. 
Seisoit edessäni ja  minä vihasin sinua ja  kuitenkin vihasin itseäni. 

My diary 
Mä oon ollut aika hukassa  itseni kanssa viime ajat.  Kaikki tuntuu kurjalta ja haluais  vaan paeta jonnekin.  Paeta itseään ja maailmaa. 
Elämä tuntuu ylivoimaiselta.  En löydä mistään voimavaroja  tähän tilanteeseen. 
Mikään ei kiinnosta,  mikään ei huvita.  Tuntuu vaan inhottavalta ja epämiellyttävältä. 
En halua vastata puhelimeen.  Ahdistaa, jos joku soittaa.  En halua olla kenenkään kanssa vuorovaikutuksessa. 
Laiminlyön itseäni.  Kunto rapistuu, koska istun  kaiket päivät sohvan  nurkassa apaattisena  telkkaria tuijottaen. 
Hukassa. 
En tätä olotilaa osaa muulla  sanalla kuvata. 

Se oli taas yksi yö. Yksi uneton yö. 
Tuijotin pimeyttä ja  kuuntelin tasaista hengitystäsi. 
Yksi uneton yö monista öistä,  jolloin makasin vieressäsi. 
Niin lähellä silti kaukana. 
Tuijotin yön pimeyttä ja yksinäisyys kolisi kumeasti sisälläni.

My diary 
Jouduin käymään läpi vanhoja papereita ja löysin läjän sairauskertomuksia sekä eroon ja osastojaksoon liittyviä papereita. 
Ne tuli yllättäen vastaan, enkä ollut varautunut valtavaan tunneryöppyyn, minkä ne aiheuttivat. 
Tunne oli suorastaan murskaava! 
Kehon läpi kulki sähköiskuja, en pystynyt hengittämään ja tuskan hiki nousi otsalle. 
Sysäisin paperiläjän yhteen kasaan järkyttyneenä. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt lukemaan niitä. 
Jäin miettimään, miten pahat traumat minulle on jäänyt noilta ajoilta. Niistä on kuitenkin aikaa yli kymmenen vuotta. 
En tiedä pystynkö koskaan lukemaan niitä papereita. Toivon että pystyn. Niiden läpikäyminen on varmasti yhtä tuskaa ja ahdistusta, mutta luulen, että myös terapeuttista. Pelkään kuitenkin, että romahdan. 
En käy tällä hetkellä terapiassa. Olisi turvallisempaa lukea paperit läpi, jos olisi sairaanhoitaja tai terapeutti auttamassa ja tukemassa. Pelkään, etten omin voimin selviä romahduksesta. 
Minulla on valtavasti tunnelukkoja. Olen…

My diary 
BDI 21 masennuskyselyssä tuli  34 pistettä, vakava masennus. 
Ei yllätä. 
Huonoja päiviä ollut. Ahdistus ja masennus tuntuu fyysisenä pahoinvointina. Nukun kuitenkin toistaiseksi aika hyvin.  Päivällä jossain vaiheessa tulee kuitenkin nuokuttua sohvalla ja nukahdeltua. Merkki masennuksesta.
Näen kummallisia unia, en kuitenkaan painajaisia. Toisinaan, kun herään yöllä, on hyvin ahdistava olo, koska pelko ja paniikki ovat ottamassa vallan. Toistaiseksi olen pystynyt torjumaan ne tunteet ja nukahtamaan uudelleen. 
Yöt ovat jo pimeitä. 
Odotan syksyä ja hämärtyviä iltoja.  Voi laittaa ulkovalot ja  lyhtyihin kynttilät.  Toisaalta pelottaa syksy,  koska jossain vaiheessa  masennus voimistuu. 

Minulla ei ole inhokki vuodenaikaa. Minulla ei ole tiettyä vuodenaikaa, jolloin iskee masennus. Ei ole esimerkiksi niin sanottua kevätmasennusta.
Minun masennuksella on taipumus vaikeutua talven loppupuolella,  kevään loppupuolella, kesän ja  syksyn lopulla. 
Toisin sanoen jokaiseen  vuodenaikaan liittyy masen…

My diary 
Päässä pyörii nyt erilaisia muistoja ja ajatuksia. 
Sellaisia muistoja,  joita en ole pystynyt käsittelemään. 
Ajatuksia, joita en haluaisi ajatella.  Ne ovat olleet hautautuneina  jonnekin syvälle. 
Jonnekin, mistä en ole niitä vahingossakaan löytänyt. 
Nyt ne ovat tulleet esiin ja  alkaneet pyörimään päässä. 
Niitä tulee mieleen yksittäin  ja röykkiöittäin. 
Ne ovat sellaisia muistoja,  joita en ole edes monta vuotta kestäneen terapian aikana pystynyt käymään läpi. 
Siksi, koska olen unohtanut ne.  Siksi, koska olen halunnut  unohtaa ne. 
Välillä pää on täynnä unohtuneita muistoja, tapahtumia ja ihmisiä.  Niin täynnä, ettei sinne välillä  mahdu mitään muuta.
Muistoja, jotka ahdistavat.  Tapahtumia, joita ei olisi  saanut tapahtua.  Ihmisiä, joita ei olisi pitänyt  koskaan tavata.
Häpeää, paljon häpeää,  enkä tiedä, mistä se kaikki  häpeä tulee. 
Unohdetut muistot pyörivät päässä sekavina sanoina ja lauseina. 
Välillä ne huutaa ja raivoaa.  Välillä kilisee hiljaa, ja kuitenkin terävästi. 
Muistoja, joita …

Tässä vaiheessa aamua, kun millään ei ole mitään väliä.Tässä vaiheessa aamua, kun on rikki ja puolustuskyvytön. Silloin sinuun sattuu eniten. Silloin olet paljas alaston ja särkynyt. Silloin mietit miksi edes yritit. Olisit vain antanut olla. Olisit vain luovuttanut. Tässä vaiheessa aamua huomaat, että uusi päivä on tulossa. Ja sinä mietit selviätkö siitä, pystytkö elämään taas uuden päivän. 

My diary 
Linnun paska. 
Paiskautunut rappusille,  häiritsevä levinnyt vaalea läntti. 
Linnun paska. 
Ikkunassa, roiskahtunut äänekkäästi, levinnyt puhtaalle pinnalle. 
Linnun paska. 
Harjaan sitä vihaisesti juuriharjalla  ja se leviää ja leviää. 
Linnun paska. 
Se roiskahti olkapäälleni. 
Vaistomaisesti käteni yritti  pyyhkiä sen pois ja sain käteni  täyteen linnun paskaa. 
Linnun paska. 
Heitin sen sinun päällesi  täynnä vihaa. 
Linnun paska. 
Avaan oven ja katson sitä linnun paskaa, tallaan sen korkoni alle ja vedän oven kiinni. 
Linnun paska.  Se on vaan linnun paskaa.

My diary 
Peili.  Kuinka minä vihaankaan peilejä!  Vihaan sitä, mitä sieltä näkyy. 
Sieltä ei katsele takaisin  sama ihminen kuin ennen. 
Häkellyn joka kerta peilikuvaani.  Tuo en ole minä. 
Katsot minua.  En halua, että katsot.  Näen silmistäsi ja ilmeestäsi,  että olen muuttunut.  Että minusta on tullut ruma. 
Katseet.  En halua, että minua katsotaan.  Haluan paeta katseilta,  olla näkymätön, huomaamaton. 
Kuvani heijastuu kaupan ikkunasta. Kävelen nopeasti ohi.  Näkikö joku peilikuvani?  Näkikö joku minut? 
Minusta puhutaan selkäni takana,  tiedän, että puhutaan.  Ulkonäköäni ihmetellään  ja arvostellaan. 
Muistan katseet,  jotka suuntautuivat minuun.  Katseet, joista näin  ihmetyksen ja tyrmistyksen. 
Pysyn kotona piilossa katseilta,  piilossa arvostelulta. 
Ulkonäkö.  Se näkyy sinusta ensimmäiseksi,  kun kohtaat ihmisiä.  Sen perusteella sinut arvioidaan. 
Ulkonäön taakse peittyy ihminen,  se, mikä hän oikeasti on.  Sen ei pitäisi määritellä meitä,  mutta niin se tekee. 
Häpeän itseäni. Häpeän sitä,  mikä minusta on t…

Kun sattuu niin paljon, ettei voi hengittää. 
Silloin käpertyy pieneksi,  jotta pinta-alaa olisi vähemmän,  johon sattua.
Silloin käpertyy pieneksi  ja puristaa itseään lujasti.  Niin lujasti, että sattuu. 
Silloin unohtaa hetkeksi  kuinka paljon alunperin sattui.
Silloin voi taas hengittää. 

My diary 
Tää päivä on sellainen päivä,
jonka haluaisin unohtaa,  jättää elämättä. 
Tää päivä on paska päivä,  ei tällaisia saisi olla. 
Mistä näitä tulee, mistä?? 
Tää päivä on täynnä kipua,  koska ahdistaa niin paljon,  että sattuu. 
Ahdistaa niin paljon,  ettei voi hengittää. 
Kurkussa on piikkipallo.  Kun yritää nielaista, se repii
ja puristaa kurkusta niin,  että tuntuu kuin tukehtuisi. 
Itkettää, mutta se itku  on syvällä sisällä,  eikä se pääse ulos. 
Se tuntuu kouristuksena,  se satuttaa ja on pakko huutaa,  koska sattuu niin paljon. 
Ahdistaa, koko keho on kipeä.

Otan peiton ja kiedon
sen tiukasti ympärilleni
ja odotan, että tää päivä
on pian eilinen päivä.

My diary 
Miten entisistä asioista tuli asioita,  jotka ahdistavat? 
Miten muistoista tuli muistoja,  joita ei halua muistaa? 
Miten menneisyydestä  tuli taakka? 
Taakka,  joka satuttaa syvältä  sielua myöten. 
Miten minusta tuli tällainen? 
Minusta tuli ihminen,  joka on ääriään myöten täynnä haavoja. 
Haavoja,  jotka välillä paranevat.
Kunnes tulee  se hetki,  kun muistan kaiken. 
Muistan liian paljon ja jokainen parantunut haava  repeää auki. 
Ja ne haavat kirvelevät ja satuttavat syvältä. 
Niin syvältä,  etten tiennyt, että minussa  on niin syvä kohta.

My diary 

Älä sano minulle:

-kyllä se siitä
-ylös ulos ja lenkille
-ota itseäsi niskasta kiinni
-lähde lenkille, metsään

-aloita jokin harrastus

-et kyllä näytä masentuneelta
-mikä masennus sulla muka
-lopeta murehtiminen, ajattele   positiivisia asioita

-sullahan on kaikki hyvin

-entäpä minä, minä se vasta   masentunut olenkin
-et sä mitään terapiaa tarvitse
-ihmisten ilmoille vaan
-sähän näytät hyvältä

Luuletko, etten ole tehnyt
tätä kaikkea?
Luuletko, etten ole yrittänyt
tätä kaikkea?

Luutetko, että huvikseen
olen tällainen?
Että minusta tuli tällainen,
koska en yrittänyt?

Masennus, raskas sairaus.
Niin raskas, että olin luovuttaa.

Masennus,
se tekee maailman
mustaksi ja ahdistavaksi.
Se vie kaiken ilon ja
kauniin elämästäsi.

Masennus,
en kutsunut
sitä elämääni,
en halunnut
sitä elämääni.

Se tuli lupaa kysymättä.

Niin kuitenkin tapahtui ja
siitä tuli elinikäinen
seuralaiseni.

My diary 

Alkaa taas olla raskasta elämä.
Ahdistus on kuin varkain
hiipinyt kimppuun.

Vielä se on suhteellisen
hyvin hallinnassa,
mutta voimistuu
päivä päivältä.

Tasaista ollutkin
yllättävän pitkään.

Mielenkiinto elämään ja
ympäristöön on vähentynyt,
ei oikein huvita mikään.

Tulee vaan kökötettyä kotona.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä,
mutta ei pysty.

Kamalaa sanoa,
mutta sitä odottaa
syksyn pimeitä öitä.

Tällä hetkellä kesän valo ahdistaa.

Piha on hoitamatta,
ruoho leikkaamatta.
Kesäkukat kärsivät
huonosta hoidosta ja
kukkapenkin valtaa
rikkaruohot.

Ei vaan jaksa!

Vuosi sitten keväällä
masennus ja ahdistus
rysähti päälle voimalla.

Nyt mieliala on laskenut
kuin huomaamatta.
Haluaa vaan käpertyä
sisäiseen maailmaansa
ja unohtaa kaiken muun.

Oksettettaa ja ahdistaa.

Tein masennuskyselyn
(BDI-testin)
ja sain tulokseksi 32 pistettä
eli mulla on taas vaihteeksi
vakava masennus.

Tosin ei tämä ole läheskään
sitä masennusta,
mitä mulla yleensä on.

Tämä on vielä hallittavissa.

Vielä.

Pelkään kuite…

My diary 

Tällaiset paskat päivät kuten tänään
tahtoisin harpata  ne yli tai  nukkua niin pitkään että tulisi huominen. 
Tällaiset paskat päivät kuten tänään  eivät ole  elämisen arvoisia. 
Tällaisia aamuja ei saisi olla edes olemassa,  niiden yli pitäisi pystyä hyppäämään  ja unohtamaan. 
Tällaiset paskat päivät  voisin luovuttaa  sille  paskimmalle ihmiselle  jonka olen joskus kohdannut. 
Tällaiset paskat päivät kuten tänään eivät ole elämisen arvoisia.

My diary 

Huono päivä.

Ahdistaa niin
että tekee pahaa.

Tunne on fyysinen,
se aiheuttaa pahoinvointia.

Tuntuu kuin joku puristaisi
palleasta ja kurkusta.

Käperryt pieneksi sykkyräksi
ja hengität varovasti.

Ahdistaa ja se tuntuu
kaikkialla kehossasi.

Se täyttää ajatuksesi ja
ne ajatukset kiertävät
kehää päässäsi.

Laitat sälekaihtimet kiinni ja huoneeseen tulee rauhoittava hämäryys.

Huono päivä.

Ahdistaa ja sinuun sattuu.

My diary 

Lääkitys. 
Mitä tapahtuu,
jos vähennän lääkitystä?

Äärimmäisen houkutteleva ajatus.

Miksi?

Koska elämä on liian
tasaista ja ällöttävän tylsää.

No okei,
ehkä välillä vähän ahdistaa,
mutta se menee pian ohi.

Tylsää ja typerää elämää.

Mutta sitähän olen toivonut
kaikkina niinä kertoina,
kun masennus on pitänyt
otteessaan ja hallinnut elämääni.

Älytöntä.

Miksi en ole tyytyväinen
tähän tilanteeseen,
tähän mielentilaan?

Miksi?

No siksi, koska on niin
helvetin tylsää!

Mitään ei tapahdu,
jumitan vaan tässä
tylsässä elämässäni.

Pyörittelen pilleripurkkeja
käsissäni ja otan kasasta
yhden purkin erilleen.

Mitähän tapahtuu,
jos lopetan sen käytön?

Tuleeko masennus takaisin?

Joudunko jälleen mustaan,
ahdistavaan masennuskuoppaan?

Masennus minua eniten pelottaa,
koska masennus on kamala sairaus!

Siitä huolimatta mietin,
mitä tapahtuu,
jos vähennän lääkitystä?

My diary 

Vihasin sinua,
mutta vihasinkin itseäni.

Halusin satuttaa sinua, 
mutta satutinkin itseäni. 

Pyysin sinulta rakkautta, 
mutta käänsit minulle selkäsi. 

Kätesi, jotka ennen rakastivat,  muuttuivat koviksi ja ne löivät. 

Halusin tappaa sinut, 
mutta yritinkin tappaa itseni. 

Pidit minusta kiinni,  mutta minä pääsin pakoon. 
Olin vapaa ja kuitenkin vanki. 
Olin vankina mustassa kuilussa  ja se kuilu oli täynnä  vihaa ja tuskaa,  ahdistusta ja masennusta.
Ja minuun sattui.  Olin rikki, olin hajalla. 
Mutta minä elin,  kaikesta huolimatta minä elin  ja lopulta eheydyin. 
Olin täynnä arpia  ja minä rakastin  jokaista arpeani,  koska ne kertoivat  pimeydestä,  josta minä selvisin. 

My diary 

Saanko kiukutella? 
Saanko olla paska ihminen? 
Jos ei huvita  niin ei huvita,  mitä väliä. 
Saanko valittaa?  Saanko rypeä itsesäälissä? 
Mä oon huono,  epäonnistun kaikessa. Mä häpeän itseäni,  haluaisin kadota.
Saanko olla epäsosiaalinen? 
Saanko murjottaa?  Saanko myöntää,  että olen katkera? 
Olen helvetin katkera! 
Saanko vihata itseäni,  vihata kaikkia ja kaikkea? 
Tekis mieli  huutaa ja parkua.  Kirkua ja kiroilla.
Tekis mieli  heitellä tavaroita  seinille ja  paukuttaa ovia. 
Aurinkoisena päivänä  saako sanoa,  että vihaa aurinkoa?
Paska aurinko! 
Miksi ei sada?  Tulis vaan myrsky  ja ukkonen,  sais murjottaa rauhassa. 
Saanko olla paska ihminen?