Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Sovintoseksiä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Muisto menneisyydestä Mä vihaan sua! Mä vihaan sua! Vihaan just nyt. Ääni huutaa sisälläni, mutta en saa sanoja ulos. Sä haluat sovintoseksiä, taas. Mitä ihmettä tässä on sovittu? Ei mitään, mutta koko päivä on ollut yhtä huutamista, vihaisia sanoja ja nieltyjä kyyneliä. Sä haluat seksiä Kun riita lopulta laimenee, sä haluat seksiä. Ei sua kiinnosta, miltä musta tuntuu, ei kiinnosta, haluanko mä seksiä riidan jälkeen Sovintoseksi Mä ihmettelin, miten joku voi haluta seksiä raivokkaan riidan jälkeen, riidan, jossa ei ole pyydetty anteeksi, eikä annettu anteeksi. Koska riitaa ei ole sovittu, ei ratkaistu. Mutta sun mielestä kaikki oli sovittu ja annettu anteeksi ja piste iin päälle oli sovintoseksi. Seksihän on paras sovinto Kysyin sulta kerran, miten voit haluta riidan jälkeen seksiä? Pidit kysymystä kummallisena Eikös juuri seksi ole sovinto riidasta? Sovinto riidasta, jota ei koskaan sovittu. Tyhmä! Mutta ai niin, sovitti

Silmälääkärissä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Silmälääkärissä Kävin optikolla ja silmälääkärissä, koska silmissä ollut ikäviä oireita. Luultavasti lääkkeen aiheuttamia. Vaivaantuneisuutta Minulta kysyttiin sairauksistani ja käyttämistäni lääkkeistä. Menivät vaivaantunteen näköisiksi kuultuaan, että käytän mielenterveyslääkkeitä. Siihen tyssäsi se keskustelu siitä asiasta. Kuinka noloa! Onhan se nyt kamalan noloa myöntää olevansa mielenterveysongelmainen! Ei keskustelua Jos olisin kertonut sairastavani esimerkiksi verenpainetautia ja kertonut silmäoireistani, olisimme pohtineet aiheuttaako lääke oireilua. Nyt siitä ei keskusteltu. Masennus. Miksi minä sairastuin masennukseen? Miksi en pärjää ilman noloja, häpeää aiheuttavia lääkkeitä? Sairas Siksi, koska olen sairas, minulla on sairaus. Sairastan masennusta, sairastan bipolaarihäiriötä. Mielenterveysongelmainen Olen mielenterveysongelmainen. Se minä olen ja edelleen häpeän sitä.

Virheistä oppii

Kuva
Virheistä oppii.  Miksi sitten teen samat virheet uudestaan ja uudestaan. Olenko niin paksupäinen ja tyhmä, etten koskaan opi? Olen väsynyt hakkaamaan päätäni samaan seinään. Sieluni on täynnä  kuhmuja ja arpia. Ne ovat siellä muistuttamassa virheistäni. Muistuttamassa siitä, etten tekisi samoja virheitä, samoja typeriä virheitä. Virheistä oppii. Vai oppiiko...

Miltä tänään tuntuu, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Miltä tänään tuntuu, mitkä fiilikset? Levotonta, paniikin tuntua, rauhattomuutta, ruokahalun vähenemistä, puuhakkuutta, virkeyttä. Jonkin asteista ahdistunneisuuttakin on havaittavissa. On yhdeksäs päivä uuden lääkkeen aloituksesta ja toisen lääkkeen asteittaisesta lopetuksesta, menossa purkuohjelma, jossa vähennetään lääkettä hitaasti kahden viikon välein, siten estetään pahimmat haittavaikukset. Keho tuntuu reagoivan aika voimakkaasti. Tässä on aikaisempi kirjoitus siitä, minkälaisia oireita lääkkeistä on ollut ja kuinka elämää häiritseviä ne ovat: Lääkkeiden haittavaikutukset Yöt ovat levottomia, heräilen ja illalla nukahtaminen on vaikeaa levottomuuden takia. Päässä pyörii asioita, joita suunnittelen tekeväni seuraavana päivänä, teen to do -listaa. Jonkinasteista vauhtia on havaittavissa. Ei kuitenkaan hypomaniaa. Oireiden pitäisi vähitellen loppua elimistön tottuessa muutoksiin ja kun lopetettavan lääkkeen pitoisuudet ja vaikutukset elimistöstä loppuvat.

Pidin hetken kädestäsi kiinni

Kuva
Pidin vielä hetken kädestäsi kiinni ja tunsin sen lämmön ja karheuden. Vielä hetken pidin kiinni. En halunnut lähteä, mutta minun oli lähdettävä ja katsottava, mitä on seuraavan mutkan takana. Jos en löydä etsimääni, tulen ehkä takaisin...ehkä. Pidin hetken kädestäsi kiinni ja ikävöin jo sinua.

Nolot muistot, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Tähän ikään mennessä on ehtinyt kokea ja tehdä kaikenlaista. On tuhansia muistoja ja tunteita käyty läpi. On onnellisia hetkeä ja vähemmän onnellisia. Kaikenlaisia hetkiä. Ja sitten on niitä joita häpeää, joita ei halua muistella, silti ne putkahtelevat sitkeästi mieleen. Olen tehnyt paljon noloja ja typeriä tekoja vuosien varrella. Kaikesta ei voi kertoa, joistakin pystyy vähän puhumaan ja jotkut nolot muistot on nyt valmiina jaettavaksi. Se, että on keski-ikäinen, ei estä tekemästä typeriä ja lapsellisia temppuja, ainakaan minua se ei ole estänyt. Jossain vaiheessa olin todellinen sekopää. Se oli heti avioeron jälkeen. Silloin oli melkoinen sekoilu vaihe päällä. Viini virtasi ja baarielämä tuli tutuksi. Tottakai miehet kuuluivat tiiviisti kuvioihin, olinhan villi ja vapaa! Välillä meni niin lujaa, että vietiin kerran putkaan nukkumaan pää selväksi. Se tapahtui erityisen sekopäinsen baari-illan jälkeen. Jaoin nuoremman naisen kanss

Perjantaipullo, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Tänään on kulunut 10 päivää siitä, kun lääkevaihto aloitettiin. Muisti pätkii, kadottelen tavaroita, unohtelen asioita. Aika pelottavaa. Unen tarve on vähentynyt ja aktiivisuus lisääntynyt. Kun uusi lääke aloitetaan, toinen lääke lopetetaan. Lopetus tehdään hitaasti haittavaikutusten minimoimiseksi. Mulla on kovat odotukset uuden lääkkeen suhteen. Se on painoneutraali ja tarkoitus on saada painoa tippumaan, koska kolesteroliarvot ovat koholla. Sokeriarvot ovat onneksi normaalit. Aina kun lääkitystä muutellaan, riskinä on haittavaikutukset, oli sitten kyseessä verenpainelääkitys tai diabeeteslääkitys. Yritin soittaa aamulla hoitavalle lääkärille, koska olo on hankala ja tukala levottomuuden ja ahdistuksen vuorotellessa. No lääkäri ei ole tänään paikalla. Mulla on kyllä lääke, jota voin käyttää tarvittaessa ahdistukseen, mutta en halua ottaa sitä, koska väsyttää niin vietävästi! Normaalisti otan sen juuri siksi yöksi. Mietin ostaisiko viinipullon... Tiedän, ettei

Itsekritiikkiä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Itsekritiikki on ihan hyvä juttu. Se estää tekemästä typeryyksiä, homma pysyy hanskassa ja pystyt elämään normaalia elämää...niinkö? Ei, ei se niin meni, ei todellakaan! Mun sairaassa mielessä on sairaalloinen itsekriittisyys. En pääse siitä eroon. Se rajoittaa elämää. Liikaa. Se on välillä yhtä helvettiä! Mikään ei ole hyvin, mikään ei onnistu. Elämä on yhtä pilkun niistämistä. Kontrolloit kaikkea tekemistäsi, olemistasi, ihan kaikkea! Päässä ääni kirkuu huono huono huono! Olet ihan typerä! Haukut itseäsi. Olet ruma olet huono. Mistään ei tule mitään ja taaskaan mikään ei onnistu. Muistelet viime viikkoa ja sitä miten mokasit ja vannot, ettet enää ikinä tee niin, ikinä! Korvien väli on täynnä kaaosta. Kauhistelet tekemisiäsi, tai oikeastaan sitä mitä et tehnyt. Miksi en taaskaan kyennyt tekemään sitä mitä piti, sitä mitä suunnittelin? Et tee koska itsekritiikki sanelee säännöt. Mitä jos teenkin jotain? Mitä jos oikeesti teen? Mutta eihän se ole

Kuvittelin olevani hyvä

Kuva
Minä kuvittelin olevani hyvä. Kuvittelin olevani tärkeä ja vahva. Kuvittelin, että olen kiinnostava ja haluttu. Kuvittelin saavani rakkautta, lämpöä. Kuvittelin, että kaikki on hyvin ja tulee olemaan. Kuvittelin, niin minä kuvittelin. Kun lopetin kuvittelemisen, kaikki suojamuurini katosivat. Lasikoppi, jonka olin rakentanut ympärilleni, hajosi kovaa paukahtaen ja terävät lasin palat satoivat päälleni. Kuulin vain helinää. Ihoni meni rikki tuhansista pienistä sirpaleista. Olin kuitenkin helpottunut. Olin vihdoin tehnyt sen. Poistuin mukavuusalueeltani. Pelotti, tottakai pelotti. Olin kuitenkin onnellinen. Sydämeni oli nyt tyhjä, siellä oli tilaa. Se täyttyy, kun vain annan niin tapahtua.

Outoa höpinää, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Huh huh ja joo. Ei osaa taas sanoa mitään järkevää. Inhottava ontto olo mahassa. Koko aamun pyörinyt päässä aika paskat ajatukset. Mistä hitosta ne tulee! Ällöttää. En osaa edes kuvailla tätä tunnetta. Fyysinen ja psyykkinen ällötys kuvaa ehkä parhaiten. Lääkkeenvaihto juuri päällä, joten nyt ei sitten tiedä tuleeko sen takia tämä olotila. Vai onko masennus voimistumassa. Kirjoittaminenkin on jotenkin tahmeaa. Lauseen pätkiä pyörii päässä. Olen nähnyt taas villejä unia. Pitäis kirjoittaa ne heti ylös kun vielä muistaa. Olispa suklaata! No joo, taidan lopettaa omituisen höpötyksen ja ottaa päikkärit. Hyvää viikonloppua! 💝

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Olen nyt kärvistellyt useita kuukausia erilaisten kiusallisten ja hankalien oireiden kanssa. Todennäköisesti ne johtuvat lääkityksestä. Ikävin oire on kipu silmissä, herään öisin repivään kipuun. Tuntuu kuin silmäluomien alla olisi hiekkapaperia ja että silmästä repeilisi palasia. Yritän avata silmät, mutta kipu estää. Olen kokeillut monet silmätipat, -geelit ja -voiteet. Hetken helpotus, mutta ongelmaa ne ei poista. Lääkitys kuivattaa myös suuta. Turtuneisuus on myös aika ikävää. Se, ettei mikään tunnu miltään. Tunteiden latistuminen, siten se taitaa lukea lääkkeiden haittavaikutusluettelossa. Kävin lääkärin kanssa oireista keskustelua ja mietittiin myös Sjögrenin oireyhtymää. Osa oireista sopii... Päätettiin kuitenkin kokeilla lääkityksen muutosta. Painonnousu on myös valtava ongelma ja sehän vaikuttaa  itsetuntoon. Vihaan peilikuvaani ja läskejäni! Ällöttää katsoa itseään peilistä. Vyötärölihavuus altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Pitää käydä lähiaikoi

Menneisyyden kaikuja, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Istun paikoillani ja kuuntelen menneisyyden kaikuja. Kaikuja, kotka kuulen päässäni, kehossani. Kaikuja, jotka haluan unohtaa. Ne kuuluvat menneisyyteen, niiden pitää jäädä menneisyyteen. Ja silti kuulen, miten ne haukkuvat minua, miten ne sanovat, että olen laiska, saamaton, huono! Luulin, että voin jättää sen elämän taakseni, ettei minun tarvitse enää olla huono. Luulin, että pääsen siitä yli, että minusta tulee vahva. Tuntuu, kuin olisin edelleen se pieni tyttö, joka ei osannut käyttäytyä oikealla tavalla. Tai se aikuinen, joka etsi omaa paikkaansa elämässä, eikä koskaan löytänyt sitä. En pääse pakoon menneisyyden kaikuja. Ne tarrautuvat itsepintaisesti kiinni ihooni. Typerää, sanon itselleni. Olet aikuinen, päästä irti, unohda. Välillä minä unohdankin. Välillä. Työnnän sormet korviini, mutta eihän se mitään auta. Kaiku on päässäni, muistoissani. Menneisyyden kaikuja, niitä on välillä raskasta kantaa. Ehkä ne kuitenkin ovat

Kuolemanpelko, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary Trigger   warning Kuolemanpelko. Se oli lapsena voimakas. Näin kuolemasta usein painajaisia. Pelkäsin milloin mitäkin. Omaa kuolemaani, vanhempien kuolemaa, sotaa, maailmanloppua. Vanhempani olivat sotaveteraaneja. Isäni lähti sotaan 17-vuotiaana ja kantoi sotatraumoja koko elämänsä. Luulen, että osa kuolemanpelostani johtui vanhempieni sotatraumoista. Ei meillä paljoa sodasta puhuttu, sen verran kuitenkin, että se ruokki vilkasta mielikuvitustani ja herkkää mieltäni. En koskaan puhunut vanhemmilleni kuolemanpelostani tai painajaisistani. Kotonani ei tunteiltu ja häpesin itseäni. En osannut käsitellä pelkojani ja ne seurasivat vuosikymmeniä mielessäni. Elämässäni on ajanjakso, jolloin halusin vahingoittaa itseni vakavasti. Olin itsetuhoinen. En enää löytänyt ulospääsyä ongelmistani. Tuli romahdus, tuli masennus, tuli epätoivo. En jaksanut enää elää, enkä osannut hakea apua. Halusin vain, että tuska häviää, että minä häviän. Silloin en pelännyt kuolema