Itsekritiikkiä, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 




Itsekritiikki on ihan hyvä juttu. Se estää tekemästä typeryyksiä, homma pysyy hanskassa ja pystyt elämään normaalia elämää...niinkö?

Ei, ei se niin meni, ei todellakaan!
Mun sairaassa mielessä on sairaalloinen itsekriittisyys.
En pääse siitä eroon. Se rajoittaa elämää. Liikaa.

Se on välillä yhtä helvettiä! Mikään ei ole hyvin,
mikään ei onnistu. Elämä on yhtä pilkun niistämistä. Kontrolloit kaikkea tekemistäsi, olemistasi, ihan kaikkea!

Päässä ääni kirkuu huono huono huono! Olet ihan typerä! Haukut itseäsi. Olet ruma olet huono. Mistään ei tule mitään ja taaskaan mikään ei onnistu.



Muistelet viime viikkoa ja sitä miten mokasit
ja vannot, ettet enää ikinä tee niin, ikinä!
Korvien väli on täynnä kaaosta.
Kauhistelet tekemisiäsi, tai oikeastaan sitä mitä et tehnyt.

Miksi en taaskaan kyennyt tekemään sitä mitä piti, sitä mitä suunnittelin?

Et tee koska itsekritiikki sanelee säännöt.
Mitä jos teenkin jotain? Mitä jos oikeesti teen?

Mutta eihän se ole mahdollista, koska itsekritiikki huutaa ohjeita. Se kiertyy tiukkana pantana vyötärön ympärille ja salpaa hengityksen. Se tekee niin, että todellakin jätät tekemättä, sanomatta, menemättä... ihan sama mitä, kunhan muistat itsekritiikin.

Lopulta olet taas siinä omassa lasikopissa,
kuplassa, suojaavan muurin sisällä.

Olet turvassa, silti sinulla on paha olla...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Minun selfie

Rakas äitini

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

Monta syytä elää

Mistä rakkaus alkaa

Vanki, diagnoosilla vaikea masennus