Menneisyyden kaikuja, diagnoosilla vaikea masennus

My diary

Istun paikoillani ja kuuntelen
menneisyyden kaikuja.



Kaikuja, kotka kuulen päässäni, kehossani.
Kaikuja, jotka haluan unohtaa.
Ne kuuluvat menneisyyteen,
niiden pitää jäädä menneisyyteen.

Ja silti kuulen, miten ne
haukkuvat minua,
miten ne sanovat,
että olen laiska, saamaton, huono!

Luulin, että voin jättää sen elämän taakseni,
ettei minun tarvitse enää olla huono.
Luulin, että pääsen siitä yli,
että minusta tulee vahva.



Tuntuu, kuin olisin edelleen se
pieni tyttö, joka ei osannut käyttäytyä
oikealla tavalla.
Tai se aikuinen, joka etsi
omaa paikkaansa elämässä,
eikä koskaan löytänyt sitä.

En pääse pakoon menneisyyden kaikuja.
Ne tarrautuvat itsepintaisesti kiinni ihooni.

Typerää, sanon itselleni.
Olet aikuinen, päästä irti, unohda.

Välillä minä unohdankin. Välillä.

Työnnän sormet korviini,
mutta eihän se mitään auta.
Kaiku on päässäni, muistoissani.

Menneisyyden kaikuja,
niitä on välillä raskasta kantaa.

Ehkä ne kuitenkin ovat tänä päivänä
hieman hiljaisempia ja vähemmin kaikuvia
kuin eilen, tai sitten kuuloni on heikentynyt...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Painajaisia, diagnoosilla vaikea masennus