Solujen helinää

My diary  Sekoilu, se alkoi eron jälkeen. Hillitön, älytön, jopa vaarallinen sekoilu. Olin villi ja vapaa, vain taivas rajana. Siltä se tuntui. Viini virtasi ja baarielämä kutsui, suorastaan huusi. Oli yhden illan juttuja, sekaan mahtui myös pari pitempää suhdetta. Sekoiluun liittyi myös sellaista, mitä en edes halua muistella. Juhlin ja sekoilin oikein urakalla. Pari kertaa olin päivystyksessä paikkailtavana , koska olin kaatunut niin pahasti, että päässä oli haava. Yleensä sekoiluun osallistui yhtä sekopäinen kaveri. Kun pääsimme vauhtiin, loppua ei näkynyt. Usein tuli valvottua kaksi vuorokautta putkeen. Mielessä ja kehossa oli valtava levottomuus. Ei pystynyt pysähtymään, ei halunnut tuntea eikä ajatella sitä, mitä oli tapahtunut ennen eroa. Sitä teki kaikkensa, etteivät traumat nousseet pintaan. Ei voinut pysähtyä, piti olla koko ajan liikkeessä. Ahdistus oli välillä niin kovaa, että sattui, mutta ei hätää, se "parani", kun lä

My diary  Soitit taas, en vastannut.  Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vastaamatta. Sinulla oli ote minusta edelleen. Minulla ei ole mitään velvoitetta vastata ja kuunnella humalaisia juttujasi. Olen kuunnellut niitä ihan tarpeeksi. En vastaa enää, koska voin olla vastaamatta. Et kuulu elämääni enää. En ole kiinnostunut sinusta. Vielä vähän ahdistun, kun huomaan sinun soittaneen. En vastaa, suojelen itseäni, koska äänesi saa aikaan epämiellyttäviä muistoja ja tuntemuksia sisälläni.  En vastaa ja olisi parempi, ettet enää soittaisi.

My diary  Koronavirus vaikuttaa kaikkeen, muuttaa normirutiineja. Minulle se merkitsee terapian lopetusta. Terapia loppuu suunniteltua aikaisemmin. Vielä olisi ollut pari kuukautta jäljellä. Toki puhelimen kautta olisi voitu jatkaa, mutta koen sen hankalana, joten lopetamme tähän viikkoon. Hoitosuhde jatkuu kuitenkin sovittuun aikaan saakka siltä varalta, jos vointi huononee ja saan terapeutin puhelimella kiinni, jos tarvitsen apua. Tällä hetkellä voin hyvin. Olen ollut rauhallinen ja tasainen viikon pari. Minulle se on saavutus. Toivon, että hyvä olo jatkuu koko kevään. Pelkään sitä tyypillistä kevätromahdusta. Niin kovin usein se on tullut loppukeväästä. Viime vuonna se oli erityisen raju, koska jätin lääkkeet syömättä. Ensin tuli hillitön hypomania ja sen perään täydellinen romahdus synkkääkin synkempään masennukseen. Nyt olen viisaampi ja syön kiltisti lääkkeeni. Olo on parempi myös siksi, koska paino tippuu. On paljon kevyempi olo ja peilistä näen kaventuneen ja keve

My diary  Jos olen itselleni rehellinen, kaipaan vauhtivaihetta. En sitä kaikkein vauhdikkainta, en hypomaniaa, mutta jonkinlaista potkua persuksiin kuitenkin. Nyt olen jämähtänyt jumitukseen. Monet asiat ja tekemiset ovat kesken. Istun vain sohvalla tuijottaen telkkaria. Lopetin haittavaikutuksia aiheuttaneen lääkkeen noin kuukausi sitten.  Siihen loppui energisyys. Lääke toi energiapiikin.  Nyt harmittaa jämähtäminen, jumiutuminen. Ei oikein huvita mikään. Pestyt pyykit seisoo koneessa tunteja ennen kuin saan ne ripustettua narulle kuivumaan. Ei vaan huvita mikään... Kotiin jumiutuminen tulee pahenemaan koronan myötä. Ei tule käytyä kaupungilla ihmisten ilmoilla entiseen tahtiin. On pysyttävä kotona, ettei altistu taudille. Toisaalta olen tottunut näihin jumivaiheisiin. Niitä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Jälleen toivon, ettei tämä muutu masennukseksi... Jumiutuminen, se on inhottava ja ärsyttävä olotila. Toki parempi kuin lamaava masennus. Kaipaan vauhtivaihetta, vai

My diary Muisto vuosien takaa. Työpäivän viimeinen tunti menossa. Väsyttää, kohta kotiin. Saan tekstiviestin: tuo viinipönikkä.  Ajattelen väsyneenä: taas. Kotiin lähdön innostus häviää. Tiedän, mikä kotona odottaa. Känninen kumppani. Viime yö oli levoton. Kuten sitä edellinen ja sitä edellinen. En muista, milloin nukuin hyvin. Viinin huuruista elämää. Sitä on elämä ollut. Viinin huuruja ja riitoja. Mietin ulkonäköäni. Joko naamasta näkyy huono elämä? Lähden töistä Alkon kautta. Ostan hanapakkauksen punaviiniä ja kävelen väsyneenä kotiin. Pari vuotta jaksoin ja sitten tuli täydellinen romahdus. En jaksanut enää elämääni. Aloin temppuilla, niin sinä minusta sanoit. Et ymmärtänyt, että kaikki tekoni oli epätoivoista hätähuutoa. Huusin äänettömästi apua vahingoittaessani itseäni. Se viha, jota tunsin sinua kohtaan kääntyi itseeni. Alkoi sairauslomien kierre. Lopulta löysin itseni osastolta, sairaalasta, psykiatrisesta sairaalasta. Se oli minun pelastus. Hain avioeroa ja pela

My diary Ahdistuspalanen, se kaivelee sisuksia. Se kiertelee ja kaartelee pitkin kehoa tuntuen puristavana tunteena rinnassa, kurkussa. Välillä se menee pois tunniksi pariksi ja tulee taas jostain kiertelemään mieleen, kehoon. Vedän syvään henkeä, puristava tunne poistuu. Ajatukset poukkoilevat ja etsin mielestäni jonkin kauniin ajatuksen, positiivisen ajatuksen. Ahdistuspalanen, se pienenee ja häviää. Toiveikkuus herää jälleen. Ajatukset selkenevät, rauhoittuvat ja löytävät paljon positiivista sisältäni. Hymy tulee jostain lämmittäen ja rentouttaen. Ahdistuspalanen, sain sen katoamaan. Valtava helpotus tulvahtaa ylitseni ja olen taas vähän vahvempi ja tasapainoisempi kuin hetki sitten.

My diary Tauko lääkitykseen. Lopetin toistaiseksi uuden lääkkeen, koska haittavaikutukset pahenivat. Kieli alkoi tuntua paksummalta, turvonneemmalta. Tuli tunne, ettei se kohta mahdu suuhun ja tukehdun. Syöminen muuttui vaikeammaksi, syljen eritys lisääntyi ja puhe alkoi muuttumaan sössöttäväksi. Kyllästyin oireisiin ja vähän pelästyinkin, ja päätin että nyt loppuu! Vointi paranee. Nyt on neljä päivää lääkkeen lopettamisesta ja vointi on hyvä. Kieli alkaa olla normaali ja syljen eritys vähentynyt. Vielä en ole ilmoittanut lääkärille, ensi viikolla on soittoaika. En halua aloittaa lääkitystä uudelleen. En myöskään haluaisi taas uutta lääkettä. Mietityttää uudet haittavaikutukset, enkä halua niitä enää kokea. Ajatuskin pelottaa, ahdistaa ja kyllästyttää. Ei lopetusoireita. Vielä ei ole tullut lopetusoireita, olo on päinvastoin parempi. Söin uutta lääkettä pari kuukautta. Toivon, ettei niin lyhyen käytön jälkeen tulekaan oireita. Pelkään eniten masennuksen pahenemista. Mietin,

Olen vain pieni pisara, pieni piste valtameressä. Kadoten sinne kenenkään huomaamatta.  Et sinä katoa, kuiskasit. Olet maailmankaikkeus minulle.  Otit kädestäni lujasti kiinni,  enkä minä katoa.