Onneks mun ei tarvi, diagnoosilla vaikea masennus

My diary

Päiväkirjamerkintä parin vuoden takaa

Epämiellyttäviä muistoja työelämästä

Tulipa ahaa-ajatus mieleen:
olisiko mun identiteetti
kehittynyt erilaiseksi,
jos olisin ollut eri alalla?

Jos olisinkin opiskellut ihan jotain muuta, jonkin toisen ammatin?

Olisinko ihan eri tyyppi nykyään?

Musta tuntuu näin jälkeen päin,
että se olisi ollut helpompaa ja järkevämpää...

Olisinko vielä töissä?

Tällä hetkillä mulla on vaan
negatiivisiä ajatuksia ja tunteita
omasta työelämästä.
Varsinkin kymmeneltä
viimeiseltä vuodelta.

Inhottaa kaikki työhön liittyvä,
kaikki muistot ahdistaa ja yököttää.

Mä olin liikaa johdateltavissa työpaikoillani. Mulle sattui pari kertaa narsistinen pomo. He jättivät syvät arvet, traumat.

Oli myös muutama työkaveri,
jotka olivat vahvoja väärällä tavalla.
He haukkuivat muita kuin
räksyttävät rakkikoirat ja
aiheuttivat kireän ilmapiirin.

Onneks mun ei tarvi!

Onneks mun ei tarvi enää ikinä
mennä siihen työpaikkaan töihin!
Onneksi mun ei tarvi nähdä työkavereita!

En ole tippaakaan katunut
töistä poisjäämistä.
Olen niin helpottunut.

En usko, että tulen
kaipaamaan työpaikkaani.
Sitä työelämää, työilmapiiriä,
mikä siellä vallitsi.

Se sairastutti minut,
se sairastutti monta muutakin.

Onneksi mun ei tarvi
enää koskaan mennä sinne!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Painajaisia, diagnoosilla vaikea masennus