My diary Aamu ja sisuksia repii masennus. Päässä pyörii ajatuksia, joita yrittää nielaista, että ne häviäisivät. Kuva peilissä ällöttää, itsetunto on nollassa. Olemus oli hoikempi hetken, 10 kiloa putosi. Puolet on tullut takaisin. Raivosyöminen. Koko ajan pitää jotain pureskella: näkkäriä, hapankorppuja, riisikakkuja, suklaata, kovia karkkeja. Ihan mitä tahansa, mitä voi purra. Huusholli on täynnä kissankarvaa ja villakoirat juoksee pitkin lattioita. Voi paska! Ahdistus kurkkii olkapäällä ja tökkii niin että sattuu. Terapia. Se loppui. Nyt pelottaa, koska tuntuu tältä. Tuntuu, etten selviä ilman apua. Miksi en selviä? Miksi, miksi, miksi?! Eikö se riitä, että on käynyt terapiassa vuodesta 2007 lähtien? Eikö se riitä, että on välillä kunnossa ja terapia lopetetaan? Miksi romahdan? Vaikka illat valostuu, luonto alkaa vihertää ja linnut laulaa, mieliala vaan painuu alemmaksi ja alemmaksi. Ei vaan pysty eikä kykene. Aamu ja sisuksia repii masennus.