Ahdistusmöykky, diagnoosilla vaikea masennus

-
My diary 

Sisuksia repii, ahdistaa. 

Kurkussa on tunne, 
että siellä on möykky, 
ahdistusmöykky. 

Mieliala on alkanut 
kuin varkain hiipimään 
masennusta kohti. 

Kesä on kauneimmillaan 
ja minusta tuntuu pahalta, 
kipeältä. Sieluun sattuu. 

Vielä ei paha olo ole 
täysillä kimpussa, 
toimintakykyä on jäljellä. 

Olen muutaman päivän välein 
saanut itseni liikkeelle ja lenkille. 

Lenkin alussa tuntuu, 
että tulee paniikkikohtaus 
ja se lyö jalat alta. 

Tahdonvoimalla 
saan sen kuitenkin 
torjuttua ja pystyn 
jatkamaan lenkkiäni. 

Lenkin jälkeen on hyvä olo 
ja olen tyytyväinen itseeni. 

Yritän pitää itseni positiivisena 
ja pitämään ahdistuksen siedettävänä.
Se onnistuu, toistaiseksi. 

Masennus on niin 
pirullinen sairaus, 
että se sieppaa sinut 
kynsiinsä, vaikka kuinka 
yrität rimpuilla vastaan. 

Tällä hetkellä olen kuitenkin 
vähän vahvempi kuin masennus. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! ❤

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

-
Entä jos seuraavan kerran bussipysäkillä alkaisin kertomaan masennuksestani, kun puolituttu kysyy kuulumisia. Kertoisin, kuinka vaikea aamu oli, olisin halunnut jäädä kotiin sänkyyn makaamaan pimeään ja itkemään. Tai kuinka vaikeaa oli viime viikolla, kun melkein oksensin, koska ahdisti niin paljon. Kun on jaksoja, jolloin en käy moneen päivään ulkona ja siirrän roskapussit asunnosta ulkovarastoon, koska en kykene viemään niitä roskikseen.

Kun haluan vahingoittaa itseäni, koska tuntuu niin pahalta, tai kun ei tunnu miltään. Kertoisin, mitä lääkkeitä käytän ja mitä sivuoireita niistä tulee. Kertoisin, että minun ei tarvitse käydä labrakokeissa, vaan käyn terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa. Että mieleni on ollut niin synkkä, että olin tappaa itseni. Että olen ollut sairaalahoidossa, koska voin niin huonosti. 
Säikähtäisitkö, pitäisitkö hulluna, nolostuisitko, välttelesitkö katsettani? Seuraavan kerran nähdessämme menisitkö toiselle pysäkille, ettei sinun tarvitsisi kohdata minua? 
Minä…
Lue lisää

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary

 Olen nyt kärvistellyt useita kuukausia erilaisten kiusallisten ja hankalien oireiden kanssa. Todennäköisesti ne johtuvat lääkityksestä.



Ikävin oire on kipu silmissä, herään öisin repivään kipuun. Tuntuu kuin silmäluomien alla olisi hiekkapaperia ja että silmästä repeilisi palasia. Yritän avata silmät, mutta kipu estää.

Olen kokeillut monet silmätipat, -geelit ja -voiteet. Hetken helpotus, mutta ongelmaa ne ei poista. Lääkitys kuivattaa myös suuta.

Turtuneisuus on myös aika ikävää. Se, ettei mikään tunnu miltään. Tunteiden latistuminen, siten se taitaa lukea lääkkeiden haittavaikutusluettelossa.

Kävin lääkärin kanssa oireista keskustelua ja mietittiin myös Sjögrenin oireyhtymää. Osa oireista sopii... Päätettiin kuitenkin kokeilla lääkityksen muutosta.

Painonnousu on myös valtava ongelma ja sehän vaikuttaa  itsetuntoon. Vihaan peilikuvaani ja läskejäni! Ällöttää katsoa itseään peilistä.

Vyötärölihavuus altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Pitää käydä lähiaikoina labrakokeissa.…
Lue lisää

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä,
elämänhaluinen ihminen?

Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita,
olla kiinnostunut muista?

Minne se hävisi?



Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä.
Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan.
Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua.

Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni
ja hetken aikaa olen entinen itseni.

Mutta aina se lähtee,
vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni,
yritän roikkua mukana.

Se lähtee vaikka selitän sille,
että tarvitsen sitä kipeästi.

Minä jään yksin.
Jään yksin kuuntelemaan sitä toista.
Sitä, joka lyttää itsetunnon,
saa häpeämään ja masentumaan.

Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan
ja joka hetki etsin sitä.

Olen vain varjo itsestäni, häivähdys.



Minne se hävisi, se naurava,
itsestään huolehtiva,
elämänhaluinen ihminen?

Minne se hävisi?
Lue lisää

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

-
My diary 

Istun taksissa sylissäni kirjekuori, jossa on sisällä potilaskertomus. Katson ikkunasta ulos, on pimeää. Marraskuu. Puristan kirjekuorta ja sisälläni on tyhjyys, ihmetys ja hämmennys. Vilkaisen kirjekuorta ja mietin, avaisinko sen... Ajatus katoaa illan pimeyteen. Olen matkalla tuntemattomaan, vieraaseen paikkaan. Pitäisikö minun huolestua, pelätä, jännittää?

"On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tulit tänne. Muistatko tulosi?" "Kyllä minä muistan." Istun pöydän ääressä hajanaiset ajatukset ja lauseet sumeina päässäni. "Voit aloittaa valvotun ulkoilun, puoli tuntia kerrallaan. Luuletko, että pystyt siihen?" "...Kyllä, luulen niin."

Makaan lattialla ohuella patjalla. Taustalla soi hiljaa rauhoittava musiikki. Ympärilläni makaa 5-6 ihmistä samanlaisilla patjoilla. Rauhallinen ääni kehoittaa rentoutumaan ja hengittämään syvään. Pidän silmäni kiinni ja yritän rentoutua. Silmäni vuotavat solkenaan. Keho reagoi, vaikka tunteet ovat hukassa.

&…
Lue lisää

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Vieroitusoireet

Nyt ei oikein kirjoittaminen ole onnistunut. 
Olo on levoton, tuskastunut. 
Ajatukset harhailee. 
Vieroitusoireet häiritsevät elämää. 

Pakko

On sellainen olo, 
ettei huvita mikään, 
ei halua tehdä mitään  ja 
samalla on pakko tehdä jotain. 
Ei vaan pysty olemaan rentona.

 50 milligrammaa

Vaikka lääkepurku tapahtuu hitaasti 
eli kahden viikoin välein vähennetään 50mg, 
inhottavat oireet tulevat silti. 



V***u

Välillä olen ärtynyt ja kiukkuinen. 
Tekis vaan mieli huutaa. 
Tuskaisuus helpottaa hetkeksi, 
kun touhuaa ja touhottaa, 
koska paikallaan olo on myrkkyä.  
Suoraan sanottua yhtä helvettiä.

Mä haluun tän perkeleen olon loppuvan! 



 Unilääkkeet

Nukkuminen meni mahdottomaksi. 
Nukuin kolme neljä tuntia ja 
sinä aikana heräilin viisi kuusi kertaa. 
Sain unilääkkeen 
otettavaksi kuurina viikon ajan. 
Siltä osin on helpottanut. 

 Lihava zombie

Se lääke mitä nyt lopetellaan 
on vaikeaan depressioon, masennukseen. 
Mua se lihotti ja teki zombieksi. 
Toivottavasti nää vieroitusoireet 
alkais helpo…
Lue lisää

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Mitä ihmettä tässä taas tapahtui?

Eilen kehuin lääkärille,
miten hyvä olo mulla on.

Tänään heti aamusta
onkin paska olo.
Ahdistaa ja itsetunto
on nollassa.

Mieleen nousee rytinällä
inhottavia muistoja,
inhottavia ajatuksia, tunteita.

Muistaa, kuinka huono on
ja kuinka hävettää kaikki.

Häpeän aalto
suorastaan vyöryy päälle.
Se täyttää pään ja ajatukset.
Inhottava lamaava häpeä.

Mitä ihmettä tapahtui?

Olisko pitänyt pitää
vaan turpa kiinni
hyvästä olosta,
ettei masennus kosta?

Vuorokausi,
siis yhden vuorokauden
ajan mulla oli hyvä olo!

En mä voi muuta kuin
nauraa itkun sekaista
epätoivoista naurua.

Masennus on mustasukkainen.

Se ei anna mun
nauttia elämästä,
tuntea hyvää oloa. 

Mä oon niin pettynyt itseeni, 
niin väsynyt tähän kaikkeen.
Väsynyt kamppailemaan
masennusta vastaan.

Romahdus.

Se istuu vierelläni ja
nauraa ilkkuen päin naamaa.

Huominen,
se tulee taas huomenna.
Mä jaksan odottaa sitä
ja silloin kaikki on
taas paremmin.

Onhan? Lupaathan?





Lue lisää

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

25.04.2017

 Välillä on tosi paska olo.
Ihan sen takia, kun ei ole ketään,
ei kerta kaikkiaan ketään,
jonka kanssa purkaa mieltä.

Mä haluaisin vaan pois,
jonnekin, missä ei olis yksin.
Pois tästä hetkestä, pois tästä ahdistavasta paskasta!

Kaikki ihmissuhteet on finito.
Olen itse suurin syypää siihen,
että ystävät on kaikonneet.

Olen ollut täys sekopää
monta kertaa.

Olen ollut rasittava, takertuva,
hankala, ailahteleva.
Kuka sellaista jaksaa,
ei kukaan! En itsekään jaksa!

Ystävät, ei niitä ole koskaan
kunnolla ollutkaan.
Tai oli, joskus.
Ja kuitenkin tuntuu, ettei ollut.

On niin paljon tilanteita,
hetkiä, jolloin on yksin kaikkien vaikeuksien keskellä.

Mä oon niin vitun yksin!
Yksin kaiken tämän masennuksen
ja ahdistuksen keskellä.

Olen muuttunut
syrjäänvetäytyväksi.
Yksinäisyys ahdistaa, mutta myös sosiaalisuus ahdistaa, vie voimat.

Vihaan tätä sairautta!




Lue lisää

Rakas äitini

-
Kuva
My diary

Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit. 
Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan. 

Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä.

Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta. 
Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi. 

Yritit pukea minut omaan muottiisi. 

Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat, 
koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan. 



Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa. Usko pois, 
sain kuulla siitä usein. Se oli perheen sisäinen vitsi, 
mutta minua se satutti syvältä. 

En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen. 

Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan, 
eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin. 

Karkasin usein kotoa kavereiden luokse, koska en viihtynyt kotona. 
Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa. 
Ja sieltäkin minä karkasin, annathan sen minulle anteeksi?

Rakas äi…
Lue lisää

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

-
Kuva
My diary

Aamu.
Viime yö oli levoton. Ahdistavat unet häiritsivät. Ahdistava tunne jää kroppaan hetkeksi, joskus koko päiväksi. Menneisyyden traumamuistot tulevat sitkeästi uniin.  Kahvinkeitin päälle ja telkkari auki. Kropassa viipyy edelleen epämiellyttävä tunne epämiellyttävistä unista.  Kahvia kuppiin, kissoille rapsutukset ja aamuruoka. Dosetista aamulääke ahdistuksen hoitoon.



Kevät.
Viime keväänä tapahtui romahdus. Sitä edelsi terapian lopetus, kuvitelma siitä, että masennus on selätetty ja vointi superhyvä. Suurin osa lääkkeistä jäi ottamatta. Neljä kuukautta meni vauhdikkaasti, kunnes vointi huononi äkillisesti. Lopulta oireet olivat niin hankalia, fyysisiä ja lamaavia, että oli mentävä terveyskeskuslääkärin puheille.

Lähete.
Ahdistus oli valtava. Lääkitys aloitettiin uudestaan. BDI-testistä tuli 43 pistettä. Siinä se taas oli, vaikea masennus. Psykiatrille lähete, taas, monesko lienee? Ei kykene muistamaan. Psykiatrian keskuksesta tuli aika lääkärille kolmen kuukauden päähän.  Tu…
Lue lisää

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

-
My diary 

Soitit taas, en vastannut. 
Aikaisemmin podin huonoa omaatuntoa siitä, kun jätin vastaamatta. Sinulla oli ote minusta edelleen.

Minulla ei ole mitään velvoitetta vastata ja kuunnella humalaisia juttujasi. Olen kuunnellut niitä ihan tarpeeksi.

En vastaa enää, koska voin olla vastaamatta. Et kuulu elämääni enää.

En ole kiinnostunut sinusta.

Vielä vähän ahdistun, kun huomaan sinun soittaneen. En vastaa, suojelen itseäni, koska äänesi saa aikaan epämiellyttäviä muistoja ja tuntemuksia sisälläni. 

En vastaa ja olisi parempi, ettet enää soittaisi.
Lue lisää