Kesäyö, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Mulla menee nyt lujaa. 

Olen täynnä levotonta energiaa. 

Ei nukuta, en halua nukkua. 

Kesäyö.

Istun sohvalla, radiosta kuuluu suomipoppia, kesä haisee vihreältä 

ja minä olen lennossa. 

Juoksen pitkin nurmikkoa. 

Pihlajat tuoksuu makealta, 

yö on täynnä ääniä, 

luonnon ääniä. 

Vedän talvisukat pois jaloistani 

ja astun nurmikolle. 

Paljaiden jalkojen alla on 

raikas vihreä olo. 

Hassu tunne. 

Kesäyö. 

Luonto on hetken hiljaa. 

Heiluttelen varpaita, 

ruohikko on täynnä kastepisaroita. 

Pää on kevyt, huolet poissa. 

Ajatukset vilisee ja naurattaa. 

Ehkä tämä on hypomaniaa, 

tai ehkä ei. Ketä kiinnostaa, 

ei ainakaan minua.

Tekis mieli heittää kärrynpyöriä. 

Kesäyö 

ja tämä hullu ja villi olo. 

Haluan sen jatkuvan. 

Kierroksia on liikaa, 

mutta en välitä enkä murehdi. 

Tää loppuu jossain vaiheessa 

ja putoan korkealta ja kovaa. 

Nyt on kesäyö, 

nyt saa juosta ja nauraa.