Viha, diagnoosilla vaikea masennus

-


My diary 

Auto ajaa pihaan. 
Kuuntelen askeleitasi. 
Kuuntelen, miten paiskaat 
auton oven kiinni. 

Avain kääntyy lukossa vihaisesti. 
Sieppaan pojan kainaloon ja 
vien hänet omaan huoneeseen. 

Otan satukirjan esille ja 
alan lukemaan. 

Ryskäät tuulikaapissa, 
ovi paukahtaa vihaisesti. 

Opin kuuntelemaan mielialaasi, 
tiesin sen, ennen kuin näin sinut. 

Opin lukemaan erilaisia merkkejä, 
ääniä, jolloin tiesin, 
että on parempi pysyä kauempana. 

Sait purkaa pahimman raivon ja 
vihasi johonkin muuhun 
kuin perheeseesi. 

Nuorimmainen oireili 
jo pari kolme vuotiaana 
kodin kireään tunnelmaan. 

Tajusin asian, kun lapsi alkoi 
paiskomaan ovia. 

Kysyin ihmeissäni: mitä teet? 
Vastaus oli: koska isikin tekee näin. 

Erosin lasten isästä 11 vuotta sitten. 

Pelastin itseni ja lapseni. 

Selvisin, mutta en ilman traumoja. 
Yksi niistä on tietynlaiset äänet. 
Ovien pauke, avainten kilinä, 
tietynlainen äänen sävy. 

Niitä on enemmänkin, 
mutta en halua niitä muistella.

Olen täynnä menneisyyden traumoja. Kannan niitä aina mukanani, 
mutta onneksi ne ovat alkaneet haalistua. 

En ajattele niitä enää 
päivittäin, en edes viikottain. 

Sinä paska satutit! 

Vihaan sinua! 

Miten helpottunut olenkaan, 
että pääsin sinusta eroon!



Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! ❤

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oikea sairausko?

-
Entä jos seuraavan kerran bussipysäkillä alkaisin kertomaan masennuksestani, kun puolituttu kysyy kuulumisia. Kertoisin, kuinka vaikea aamu oli, olisin halunnut jäädä kotiin sänkyyn makaamaan pimeään ja itkemään. Tai kuinka vaikeaa oli viime viikolla, kun melkein oksensin, koska ahdisti niin paljon. Kun on jaksoja, jolloin en käy moneen päivään ulkona ja siirrän roskapussit asunnosta ulkovarastoon, koska en kykene viemään niitä roskikseen.

Kun haluan vahingoittaa itseäni, koska tuntuu niin pahalta, tai kun ei tunnu miltään. Kertoisin, mitä lääkkeitä käytän ja mitä sivuoireita niistä tulee. Kertoisin, että minun ei tarvitse käydä labrakokeissa, vaan käyn terapiassa kaksi kertaa kuukaudessa. Että mieleni on ollut niin synkkä, että olin tappaa itseni. Että olen ollut sairaalahoidossa, koska voin niin huonosti. 
Säikähtäisitkö, pitäisitkö hulluna, nolostuisitko, välttelesitkö katsettani? Seuraavan kerran nähdessämme menisitkö toiselle pysäkille, ettei sinun tarvitsisi kohdata minua? 
Minä…
Lue lisää

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

-
My diary 

Istun taksissa sylissäni kirjekuori, jossa on sisällä potilaskertomus. Katson ikkunasta ulos, on pimeää. Marraskuu. Puristan kirjekuorta ja sisälläni on tyhjyys, ihmetys ja hämmennys. Vilkaisen kirjekuorta ja mietin, avaisinko sen... Ajatus katoaa illan pimeyteen. Olen matkalla tuntemattomaan, vieraaseen paikkaan. Pitäisikö minun huolestua, pelätä, jännittää?

"On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tulit tänne. Muistatko tulosi?" "Kyllä minä muistan." Istun pöydän ääressä hajanaiset ajatukset ja lauseet sumeina päässäni. "Voit aloittaa valvotun ulkoilun, puoli tuntia kerrallaan. Luuletko, että pystyt siihen?" "...Kyllä, luulen niin."

Makaan lattialla ohuella patjalla. Taustalla soi hiljaa rauhoittava musiikki. Ympärilläni makaa 5-6 ihmistä samanlaisilla patjoilla. Rauhallinen ääni kehoittaa rentoutumaan ja hengittämään syvään. Pidän silmäni kiinni ja yritän rentoutua. Silmäni vuotavat solkenaan. Keho reagoi, vaikka tunteet ovat hukassa.

&…
Lue lisää

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Minne hävisi se iloinen, jaksava, tekevä,
elämänhaluinen ihminen?

Minne hävisi se, joka jaksoi tsempata muita,
olla kiinnostunut muista?

Minne se hävisi?



Kaipaan sitä ihmistä, etsin sitä.
Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan.
Ikävinä, synkkinä, ilman iloa, ilman elämänhalua.

Joskus se käväisee luonani, istahtaa viereeni
ja hetken aikaa olen entinen itseni.

Mutta aina se lähtee,
vaikka kuinka yritän pitää siitä kiinni,
yritän roikkua mukana.

Se lähtee vaikka selitän sille,
että tarvitsen sitä kipeästi.

Minä jään yksin.
Jään yksin kuuntelemaan sitä toista.
Sitä, joka lyttää itsetunnon,
saa häpeämään ja masentumaan.

Päivät, viikot, kuukaudet seuraavat toisiaan
ja joka hetki etsin sitä.

Olen vain varjo itsestäni, häivähdys.



Minne se hävisi, se naurava,
itsestään huolehtiva,
elämänhaluinen ihminen?

Minne se hävisi?
Lue lisää

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary

 Olen nyt kärvistellyt useita kuukausia erilaisten kiusallisten ja hankalien oireiden kanssa. Todennäköisesti ne johtuvat lääkityksestä.



Ikävin oire on kipu silmissä, herään öisin repivään kipuun. Tuntuu kuin silmäluomien alla olisi hiekkapaperia ja että silmästä repeilisi palasia. Yritän avata silmät, mutta kipu estää.

Olen kokeillut monet silmätipat, -geelit ja -voiteet. Hetken helpotus, mutta ongelmaa ne ei poista. Lääkitys kuivattaa myös suuta.

Turtuneisuus on myös aika ikävää. Se, ettei mikään tunnu miltään. Tunteiden latistuminen, siten se taitaa lukea lääkkeiden haittavaikutusluettelossa.

Kävin lääkärin kanssa oireista keskustelua ja mietittiin myös Sjögrenin oireyhtymää. Osa oireista sopii... Päätettiin kuitenkin kokeilla lääkityksen muutosta.

Painonnousu on myös valtava ongelma ja sehän vaikuttaa  itsetuntoon. Vihaan peilikuvaani ja läskejäni! Ällöttää katsoa itseään peilistä.

Vyötärölihavuus altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Pitää käydä lähiaikoina labrakokeissa.…
Lue lisää

Lääkkeet, diagnoosilla: vaikea masennus

-
Kuva
My diary

Aamu.
Viime yö oli levoton. Ahdistavat unet häiritsivät. Ahdistava tunne jää kroppaan hetkeksi, joskus koko päiväksi. Menneisyyden traumamuistot tulevat sitkeästi uniin.  Kahvinkeitin päälle ja telkkari auki. Kropassa viipyy edelleen epämiellyttävä tunne epämiellyttävistä unista.  Kahvia kuppiin, kissoille rapsutukset ja aamuruoka. Dosetista aamulääke ahdistuksen hoitoon.



Kevät.
Viime keväänä tapahtui romahdus. Sitä edelsi terapian lopetus, kuvitelma siitä, että masennus on selätetty ja vointi superhyvä. Suurin osa lääkkeistä jäi ottamatta. Neljä kuukautta meni vauhdikkaasti, kunnes vointi huononi äkillisesti. Lopulta oireet olivat niin hankalia, fyysisiä ja lamaavia, että oli mentävä terveyskeskuslääkärin puheille.

Lähete.
Ahdistus oli valtava. Lääkitys aloitettiin uudestaan. BDI-testistä tuli 43 pistettä. Siinä se taas oli, vaikea masennus. Psykiatrille lähete, taas, monesko lienee? Ei kykene muistamaan. Psykiatrian keskuksesta tuli aika lääkärille kolmen kuukauden päähän.  Tu…
Lue lisää

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Vieroitusoireet

Nyt ei oikein kirjoittaminen ole onnistunut. 
Olo on levoton, tuskastunut. 
Ajatukset harhailee. 
Vieroitusoireet häiritsevät elämää. 

Pakko

On sellainen olo, 
ettei huvita mikään, 
ei halua tehdä mitään  ja 
samalla on pakko tehdä jotain. 
Ei vaan pysty olemaan rentona.

 50 milligrammaa

Vaikka lääkepurku tapahtuu hitaasti 
eli kahden viikoin välein vähennetään 50mg, 
inhottavat oireet tulevat silti. 



V***u

Välillä olen ärtynyt ja kiukkuinen. 
Tekis vaan mieli huutaa. 
Tuskaisuus helpottaa hetkeksi, 
kun touhuaa ja touhottaa, 
koska paikallaan olo on myrkkyä.  
Suoraan sanottua yhtä helvettiä.

Mä haluun tän perkeleen olon loppuvan! 



 Unilääkkeet

Nukkuminen meni mahdottomaksi. 
Nukuin kolme neljä tuntia ja 
sinä aikana heräilin viisi kuusi kertaa. 
Sain unilääkkeen 
otettavaksi kuurina viikon ajan. 
Siltä osin on helpottanut. 

 Lihava zombie

Se lääke mitä nyt lopetellaan 
on vaikeaan depressioon, masennukseen. 
Mua se lihotti ja teki zombieksi. 
Toivottavasti nää vieroitusoireet 
alkais helpo…
Lue lisää

Rakas äitini

-
Kuva
My diary

Rakas äitini, anna anteeksi, ettei minusta tullut sellaista kuin halusit. 
Anna anteeksi, että huusin ja raivosin. Että tein asiat tahtoasi vastaan. 

Anna anteeksi, etten totellut, olin uhmakas ja minulla oli vääränlaisia ystäviä.

Anna anteeksi, ettei minusta tullut yhtä vahvaa kuin sinusta. 
Anna anteeksi, ettet saanut elää kauttani omaa unelmaasi. 

Yritit pukea minut omaan muottiisi. 

Anna anteeksi, rakas äitini, että sait hävetä lukemattomat kerrat, 
koska tein typeryyksiä ja jouduin usein pulaan. 



Anna anteeksi, että olin jo vauvana vaativa. Usko pois, 
sain kuulla siitä usein. Se oli perheen sisäinen vitsi, 
mutta minua se satutti syvältä. 

En osannut edes vauvana olla rakastettava, suloinen, mallikelpoinen. 

Olit äärimmäisen vaativa ja taitava manipuloimaan, 
eikä sinulle saanut sanoa vastaan ja kuitenkin sanoin. 

Karkasin usein kotoa kavereiden luokse, koska en viihtynyt kotona. 
Olin lukemattomat kerrat kotiarestissa. 
Ja sieltäkin minä karkasin, annathan sen minulle anteeksi?

Rakas äi…
Lue lisää

Minun selfie

-
Kuva
Minä ole tässä.
Tämä on minun selfie juuri nyt.

Sairastan vaikeaa masennusta,
traumaperäistä stressihäiriötä ja bipoa.

Olen seko, käyn kierroksilla,
haluan tappaa itseni ja...selviän.

Minä hymyilen, olen kouluttautunut,
olen äiti, olen pärjännyt elämässä.

Minulla on pitkä ura työelämässä,
olen rakastanut ja rakastunut.

Minulla on lapsuus niin kuin sinullakin.
Minulla on menneisyys. Kaikilla on...

Minä pärjäsin, suoritin, kukoistin ja hajosin.
Tein kaikkeni enkä siltikään riittänyt.

Nyt olen tässä. Tämä olen minä
ja ehkä huomenna olen joku muu.

Minä toivon, että riitän.
Ja minä elän kaikesta huolimatta.
Lue lisää

Ahdistuneisuushäiriökö, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Järkyttävä ahdistus päällä! Olen ihan varma, että minulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

Vielä kaksi viikkoa psykiatrian keskukselle pääsyyn tapaamaan lääkäriä ja hoitajaa. Tuntuu, etten kestä sinne asti. Hajoan sitä ennen. Tulen hulluksi  sitä ennen (ehkä olen jo). Kolme kuukautta nyt odottanut pääsyä psykiatrille.

Valtava tarve purkaa mieltä ja käydä läpi asioita, jotka pyörivät päässä lähes joka päivä. Ahdistus ja ärtyisyys on jo normaalia elämää haittaavaa. Painajaiset lisääntyneet, kymmenen tunnin unet ei riitä. Tänä aamuna oli vaikeaa saada itsensä ylös sängystä. Olisin voinut nukkua, nukkua, nukkua.




Kun unen tarve lisääntyy, on se selvä signaali siitä, että masennus on pahenemassa ja hypo-oireet hävinneet. Pahimmillaan väsymys on sitä luokkaa, että nukun 12 tuntia ja päivällä useita lyhyitä päiväunia, eikä sekään riitä piristämään.

Ruoka ei maistu, koska ahdistus tekee olon huonoksi myös fyysisesti. Ja kun ei syö, tulee vielä huonompi olo. Jonkin asteista syömishäiriöt…
Lue lisää

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

-
Kuva
My diary 

 Mitä ihmettä tässä taas tapahtui?

Eilen kehuin lääkärille,
miten hyvä olo mulla on.

Tänään heti aamusta
onkin paska olo.
Ahdistaa ja itsetunto
on nollassa.

Mieleen nousee rytinällä
inhottavia muistoja,
inhottavia ajatuksia, tunteita.

Muistaa, kuinka huono on
ja kuinka hävettää kaikki.

Häpeän aalto
suorastaan vyöryy päälle.
Se täyttää pään ja ajatukset.
Inhottava lamaava häpeä.

Mitä ihmettä tapahtui?

Olisko pitänyt pitää
vaan turpa kiinni
hyvästä olosta,
ettei masennus kosta?

Vuorokausi,
siis yhden vuorokauden
ajan mulla oli hyvä olo!

En mä voi muuta kuin
nauraa itkun sekaista
epätoivoista naurua.

Masennus on mustasukkainen.

Se ei anna mun
nauttia elämästä,
tuntea hyvää oloa. 

Mä oon niin pettynyt itseeni, 
niin väsynyt tähän kaikkeen.
Väsynyt kamppailemaan
masennusta vastaan.

Romahdus.

Se istuu vierelläni ja
nauraa ilkkuen päin naamaa.

Huominen,
se tulee taas huomenna.
Mä jaksan odottaa sitä
ja silloin kaikki on
taas paremmin.

Onhan? Lupaathan?





Lue lisää