Solujen helinää

My diary 
Peili.  Kuinka minä vihaankaan peilejä!  Vihaan sitä, mitä sieltä näkyy. 
Sieltä ei katsele takaisin  sama ihminen kuin ennen. 
Häkellyn joka kerta peilikuvaani.  Tuo en ole minä. 
Katsot minua.  En halua, että katsot.  Näen silmistäsi ja ilmeestäsi,  että olen muuttunut.  Että minusta on tullut ruma. 
Katseet.  En halua, että minua katsotaan.  Haluan paeta katseilta,  olla näkymätön, huomaamaton. 
Kuvani heijastuu kaupan ikkunasta. Kävelen nopeasti ohi.  Näkikö joku peilikuvani?  Näkikö joku minut? 
Minusta puhutaan selkäni takana,  tiedän, että puhutaan.  Ulkonäköäni ihmetellään  ja arvostellaan. 
Muistan katseet,  jotka suuntautuivat minuun.  Katseet, joista näin  ihmetyksen ja tyrmistyksen. 
Pysyn kotona piilossa katseilta,  piilossa arvostelulta. 
Ulkonäkö.  Se näkyy sinusta ensimmäiseksi,  kun kohtaat ihmisiä.  Sen perusteella sinut arvioidaan. 
Ulkonäön taakse peittyy ihminen,  se, mikä hän oikeasti on.  Sen ei pitäisi määritellä meitä,  mutta niin se tekee. 
Häpeän itseäni. Häpeän sitä,  mikä minusta on t…

Kun sattuu niin paljon, ettei voi hengittää. 
Silloin käpertyy pieneksi,  jotta pinta-alaa olisi vähemmän,  johon sattua.
Silloin käpertyy pieneksi  ja puristaa itseään lujasti.  Niin lujasti, että sattuu. 
Silloin unohtaa hetkeksi  kuinka paljon alunperin sattui.
Silloin voi taas hengittää. 

My diary 
Tää päivä on sellainen päivä,
jonka haluaisin unohtaa,  jättää elämättä. 
Tää päivä on paska päivä,  ei tällaisia saisi olla. 
Mistä näitä tulee, mistä?? 
Tää päivä on täynnä kipua,  koska ahdistaa niin paljon,  että sattuu. 
Ahdistaa niin paljon,  ettei voi hengittää. 
Kurkussa on piikkipallo.  Kun yritää nielaista, se repii
ja puristaa kurkusta niin,  että tuntuu kuin tukehtuisi. 
Itkettää, mutta se itku  on syvällä sisällä,  eikä se pääse ulos. 
Se tuntuu kouristuksena,  se satuttaa ja on pakko huutaa,  koska sattuu niin paljon. 
Ahdistaa, koko keho on kipeä.

Otan peiton ja kiedon
sen tiukasti ympärilleni
ja odotan, että tää päivä
on pian eilinen päivä.

My diary 
Miten entisistä asioista tuli asioita,  jotka ahdistavat? 
Miten muistoista tuli muistoja,  joita ei halua muistaa? 
Miten menneisyydestä  tuli taakka? 
Taakka,  joka satuttaa syvältä  sielua myöten. 
Miten minusta tuli tällainen? 
Minusta tuli ihminen,  joka on ääriään myöten täynnä haavoja. 
Haavoja,  jotka välillä paranevat.
Kunnes tulee  se hetki,  kun muistan kaiken. 
Muistan liian paljon ja jokainen parantunut haava  repeää auki. 
Ja ne haavat kirvelevät ja satuttavat syvältä. 
Niin syvältä,  etten tiennyt, että minussa  on niin syvä kohta.

My diary 

Älä sano minulle:

-kyllä se siitä
-ylös ulos ja lenkille
-ota itseäsi niskasta kiinni
-lähde lenkille, metsään

-aloita jokin harrastus

-et kyllä näytä masentuneelta
-mikä masennus sulla muka
-lopeta murehtiminen, ajattele   positiivisia asioita

-sullahan on kaikki hyvin

-entäpä minä, minä se vasta   masentunut olenkin
-et sä mitään terapiaa tarvitse
-ihmisten ilmoille vaan
-sähän näytät hyvältä

Luuletko, etten ole tehnyt
tätä kaikkea?
Luuletko, etten ole yrittänyt
tätä kaikkea?

Luutetko, että huvikseen
olen tällainen?
Että minusta tuli tällainen,
koska en yrittänyt?

Masennus, raskas sairaus.
Niin raskas, että olin luovuttaa.

Masennus,
se tekee maailman
mustaksi ja ahdistavaksi.
Se vie kaiken ilon ja
kauniin elämästäsi.

Masennus,
en kutsunut
sitä elämääni,
en halunnut
sitä elämääni.

Se tuli lupaa kysymättä.

Niin kuitenkin tapahtui ja
siitä tuli elinikäinen
seuralaiseni.

My diary 

Alkaa taas olla raskasta elämä.
Ahdistus on kuin varkain
hiipinyt kimppuun.

Vielä se on suhteellisen
hyvin hallinnassa,
mutta voimistuu
päivä päivältä.

Tasaista ollutkin
yllättävän pitkään.

Mielenkiinto elämään ja
ympäristöön on vähentynyt,
ei oikein huvita mikään.

Tulee vaan kökötettyä kotona.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä,
mutta ei pysty.

Kamalaa sanoa,
mutta sitä odottaa
syksyn pimeitä öitä.

Tällä hetkellä kesän valo ahdistaa.

Piha on hoitamatta,
ruoho leikkaamatta.
Kesäkukat kärsivät
huonosta hoidosta ja
kukkapenkin valtaa
rikkaruohot.

Ei vaan jaksa!

Vuosi sitten keväällä
masennus ja ahdistus
rysähti päälle voimalla.

Nyt mieliala on laskenut
kuin huomaamatta.
Haluaa vaan käpertyä
sisäiseen maailmaansa
ja unohtaa kaiken muun.

Oksettettaa ja ahdistaa.

Tein masennuskyselyn
(BDI-testin)
ja sain tulokseksi 32 pistettä
eli mulla on taas vaihteeksi
vakava masennus.

Tosin ei tämä ole läheskään
sitä masennusta,
mitä mulla yleensä on.

Tämä on vielä hallittavissa.

Vielä.

Pelkään kuite…

My diary 

Tällaiset paskat päivät kuten tänään
tahtoisin harpata  ne yli tai  nukkua niin pitkään että tulisi huominen. 
Tällaiset paskat päivät kuten tänään  eivät ole  elämisen arvoisia. 
Tällaisia aamuja ei saisi olla edes olemassa,  niiden yli pitäisi pystyä hyppäämään  ja unohtamaan. 
Tällaiset paskat päivät  voisin luovuttaa  sille  paskimmalle ihmiselle  jonka olen joskus kohdannut. 
Tällaiset paskat päivät kuten tänään eivät ole elämisen arvoisia.

My diary 

Huono päivä.

Ahdistaa niin
että tekee pahaa.

Tunne on fyysinen,
se aiheuttaa pahoinvointia.

Tuntuu kuin joku puristaisi
palleasta ja kurkusta.

Käperryt pieneksi sykkyräksi
ja hengität varovasti.

Ahdistaa ja se tuntuu
kaikkialla kehossasi.

Se täyttää ajatuksesi ja
ne ajatukset kiertävät
kehää päässäsi.

Laitat sälekaihtimet kiinni ja huoneeseen tulee rauhoittava hämäryys.

Huono päivä.

Ahdistaa ja sinuun sattuu.