Ulkonäkö, diagnoosilla vaikea masennus

My diary Peili. Kuinka minä vihaankaan peilejä! Vihaan sitä, mitä sieltä näkyy. Sieltä ei katsele takaisin sama ihminen kuin ennen. Häkellyn joka kerta peilikuvaani. Tuo en ole minä. Katsot minua. En halua, että katsot. Näen silmistäsi ja ilmeestäsi, että olen muuttunut. Että minusta on tullut ruma. Katseet. En halua, että minua katsotaan. Haluan paeta katseilta, olla näkymätön, huomaamaton. Kuvani heijastuu kaupan ikkunasta. Kävelen nopeasti ohi. Näkikö joku peilikuvani? Näkikö joku minut? Minusta puhutaan selkäni takana, tiedän, että puhutaan. Ulkonäköäni ihmetellään ja arvostellaan. Muistan katseet, jotka suuntautuivat minuun. Katseet, joista näin ihmetyksen ja tyrmistyksen. Pysyn kotona piilossa katseilta, piilossa arvostelulta. Ulkonäkö. Se näkyy sinusta ensimmäiseksi, kun kohtaat ihmisiä. Sen perusteella sinut arvioidaan. Ulkonäön taakse peittyy ihminen, se, mikä hän oikeasti on. Sen ei pitäisi määritellä meitä, mutta niin se tekee. Häpeän it