Ulkonäkö, diagnoosilla vaikea masennus
My diary
Peili.
Kuinka minä vihaankaan peilejä!
Vihaan sitä, mitä sieltä näkyy.
Sieltä ei katsele takaisin
sama ihminen kuin ennen.
Häkellyn joka kerta peilikuvaani.
Tuo en ole minä.
Katsot minua.
En halua, että katsot.
Näen silmistäsi ja ilmeestäsi,
että olen muuttunut.
Että minusta on tullut ruma.
Katseet.
En halua, että minua katsotaan.
Haluan paeta katseilta,
olla näkymätön, huomaamaton.
Kuvani heijastuu kaupan ikkunasta. Kävelen nopeasti ohi.
Näkikö joku peilikuvani?
Näkikö joku minut?
Minusta puhutaan selkäni takana,
tiedän, että puhutaan.
Ulkonäköäni ihmetellään
ja arvostellaan.
Muistan katseet,
jotka suuntautuivat minuun.
Katseet, joista näin
ihmetyksen ja tyrmistyksen.
Pysyn kotona piilossa katseilta,
piilossa arvostelulta.
Ulkonäkö.
Se näkyy sinusta ensimmäiseksi,
kun kohtaat ihmisiä.
Sen perusteella sinut arvioidaan.
Ulkonäön taakse peittyy ihminen,
se, mikä hän oikeasti on.
Sen ei pitäisi määritellä meitä,
mutta niin se tekee.
Häpeän itseäni. Häpeän sitä,
mikä minusta on tullut.
Älä katso minua.
En halua, että näet minut.
Onpa upea tuo vesipisara kuva <3
VastaaPoistaRunossasi on kivan pohdiskeleva ote. Ulkonäkö on se johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, ja esimerkiksi minulla on sellainen tyyli, että ihmiset tuijottavat aika avoimesti. Mut oon jo tottunut siihen. Ei mua niiden mielipiteet kiinnosta pätkän vertaa.
Joten muista sinäkin heikkoinakin hetkinä, että se ulkonäkö ei merkkaa mitään sisällön rinnalla <3
https://redeliinanrojukoppa.blogspot.com/
Kiitos ❤ tämän kun muistaisi. Tahtoo olla, että siellä masennuksen syövereissä unohtaa kaiken hyvän ja positiivisen itsestään. Mukavaa päivää sinulle! ☀️❤
PoistaMinä taas olen varma, että ulkonäkösi on ihan ok.
VastaaPoistaKun osaat katsoa itseäsi lempeämmin, huomaat sen itsekin.
Ja sinulla on tosiaan niin paljon sisäistä kauneutta. Anna sen säteillä!
☀🤗🌺
Voi kiitos Sara! ❤❤ Välillä tulee näitä ajatuksia ja tuntemuksia, varsinkin huonoina hetkinä. Hyvää elokuun alkua sinulle! 💕💕
Poista