Solujen helinää

My diary  Mä oon ollut aika hukassa  itseni kanssa viime ajat.  Kaikki tuntuu kurjalta ja haluais  vaan paeta jonnekin.  Paeta itseään ja maailmaa.  Elämä tuntuu ylivoimaiselta.  En löydä mistään voimavaroja  tähän tilanteeseen.  Mikään ei kiinnosta,  mikään ei huvita.  Tuntuu vaan inhottavalta ja epämiellyttävältä.  En halua vastata puhelimeen.  Ahdistaa, jos joku soittaa.  En halua olla kenenkään kanssa vuorovaikutuksessa.  Laiminlyön itseäni.  Kunto rapistuu, koska istun  kaiket päivät sohvan  nurkassa apaattisena  telkkaria tuijottaen.  Hukassa.  En tätä olotilaa osaa muulla  sanalla kuvata. 

Se oli taas yksi yö.  Yksi uneton yö.  Tuijotin pimeyttä ja  kuuntelin tasaista hengitystäsi.  Yksi uneton yö monista öistä,  jolloin makasin vieressäsi.  Niin lähellä silti kaukana.  Tuijotin yön pimeyttä ja yksinäisyys kolisi kumeasti sisälläni.

My diary  Jouduin käymään läpi vanhoja papereita ja löysin läjän sairauskertomuksia sekä eroon ja osastojaksoon liittyviä papereita.  Ne tuli yllättäen vastaan, enkä ollut varautunut valtavaan tunneryöppyyn, minkä ne aiheuttivat.  Tunne oli suorastaan murskaava!  Kehon läpi kulki sähköiskuja, en pystynyt hengittämään ja tuskan hiki nousi otsalle.  Sysäisin paperiläjän yhteen kasaan järkyttyneenä. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt lukemaan niitä.  Jäin miettimään, miten pahat traumat minulle on jäänyt noilta ajoilta. Niistä on kuitenkin aikaa yli kymmenen vuotta.  En tiedä pystynkö koskaan lukemaan niitä papereita. Toivon että pystyn. Niiden läpikäyminen on varmasti yhtä tuskaa ja ahdistusta, mutta luulen, että myös terapeuttista. Pelkään kuitenkin, että romahdan.  En käy tällä hetkellä terapiassa. Olisi turvallisempaa lukea paperit läpi, jos olisi sairaanhoitaja tai terapeutti auttamassa ja tukemassa. Pelkään, etten omin voimin selviä romahduksesta.  Minulla on valtavasti tunnelukko

My diary  BDI 21 masennuskyselyssä tuli  34 pistettä, vakava masennus.  Ei yllätä.  Huonoja päiviä ollut. Ahdistus ja masennus tuntuu fyysisenä pahoinvointina. Nukun kuitenkin toistaiseksi aika hyvin.  Päivällä jossain vaiheessa tulee kuitenkin nuokuttua sohvalla ja nukahdeltua. Merkki masennuksesta. Näen kummallisia unia, en kuitenkaan painajaisia. Toisinaan, kun herään yöllä, on hyvin ahdistava olo, koska pelko ja paniikki ovat ottamassa vallan. Toistaiseksi olen pystynyt torjumaan ne tunteet ja nukahtamaan uudelleen.  Yöt ovat jo pimeitä.  Odotan syksyä ja hämärtyviä iltoja.  Voi laittaa ulkovalot ja  lyhtyihin kynttilät.  Toisaalta pelottaa syksy,  koska jossain vaiheessa  masennus voimistuu.  Minulla ei ole inhokki vuodenaikaa. Minulla ei ole tiettyä vuodenaikaa, jolloin iskee masennus. Ei ole esimerkiksi niin sanottua kevätmasennusta. Minun masennuksella on taipumus vaikeutua talven loppupuolella,  kevään loppupuolella, kesän ja  syksyn lopulla.  Toisin sanoen jokaiseen  vuodenai

My diary  Päässä pyörii nyt erilaisia  muistoja ja ajatuksia.  Sellaisia muistoja,  joita en ole pystynyt käsittelemään.  Ajatuksia, joita en haluaisi ajatella.  Ne ovat olleet hautautuneina  jonnekin syvälle.  Jonnekin, mistä en ole niitä vahingossakaan löytänyt.  Nyt ne ovat tulleet esiin ja  alkaneet pyörimään päässä.  Niitä tulee mieleen yksittäin  ja röykkiöittäin.  Ne ovat sellaisia muistoja,  joita en ole edes monta vuotta kestäneen terapian aikana pystynyt käymään läpi.  Siksi, koska olen unohtanut ne.  Siksi, koska olen halunnut  unohtaa ne.  Välillä pää on täynnä unohtuneita muistoja, tapahtumia ja ihmisiä.  Niin täynnä, ettei sinne välillä  mahdu mitään muuta. Muistoja, jotka ahdistavat.  Tapahtumia, joita ei olisi  saanut tapahtua.  Ihmisiä, joita ei olisi pitänyt  koskaan tavata. Häpeää, paljon häpeää,  enkä tiedä, mistä se kaikki  häpeä tulee.  Unohdetut muistot pyörivät päässä sekavina sanoina ja lauseina.  Välillä ne huutaa ja raivoaa.  Välillä kilisee hiljaa, ja kuiten

Tässä vaiheessa aamua, kun millään ei ole mitään väliä. Tässä vaiheessa aamua, kun on rikki ja puolustuskyvytön.  Silloin sinuun sattuu eniten.  Silloin olet paljas alaston ja särkynyt.  Silloin mietit miksi edes yritit.  Olisit vain antanut olla. Olisit vain luovuttanut.  Tässä vaiheessa aamua huomaat, että uusi päivä on tulossa.  Ja sinä mietit selviätkö siitä, pystytkö elämään taas uuden päivän. 

My diary  Linnun paska.  Paiskautunut rappusille,  häiritsevä levinnyt vaalea läntti.  Linnun paska.  Ikkunassa, roiskahtunut äänekkäästi, levinnyt puhtaalle pinnalle.  Linnun paska.  Harjaan sitä vihaisesti juuriharjalla  ja se leviää ja leviää.  Linnun paska.  Se roiskahti olkapäälleni.  Vaistomaisesti käteni yritti  pyyhkiä sen pois ja sain käteni  täyteen linnun paskaa.  Linnun paska.  Heitin sen sinun päällesi  täynnä vihaa.  Linnun paska.  Avaan oven ja katson sitä linnun paskaa, tallaan sen korkoni alle ja vedän oven kiinni.  Linnun paska.  Se on vaan linnun paskaa.