Unohdetut muistot, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Päässä pyörii nyt erilaisia 

muistoja ja ajatuksia. 

Sellaisia muistoja, 

joita en ole pystynyt käsittelemään. 

Ajatuksia, joita en haluaisi ajatella. 

Ne ovat olleet hautautuneina 

jonnekin syvälle. 

Jonnekin, mistä en ole niitä vahingossakaan löytänyt. 

Nyt ne ovat tulleet esiin ja 

alkaneet pyörimään päässä. 

Niitä tulee mieleen yksittäin 

ja röykkiöittäin. 

Ne ovat sellaisia muistoja, 

joita en ole edes monta vuotta kestäneen terapian aikana pystynyt käymään läpi. 

Siksi, koska olen unohtanut ne. 

Siksi, koska olen halunnut 

unohtaa ne. 

Välillä pää on täynnä unohtuneita muistoja, tapahtumia ja ihmisiä. 

Niin täynnä, ettei sinne välillä 

mahdu mitään muuta.

Muistoja, jotka ahdistavat. 

Tapahtumia, joita ei olisi 

saanut tapahtua. 

Ihmisiä, joita ei olisi pitänyt 

koskaan tavata.

Häpeää, paljon häpeää, 

enkä tiedä, mistä se kaikki 

häpeä tulee. 

Unohdetut muistot pyörivät päässä sekavina sanoina ja lauseina. 

Välillä ne huutaa ja raivoaa. 

Välillä kilisee hiljaa, ja

kuitenkin terävästi. 

Muistoja, joita en haluaisi ajatella, 

mutta ajattelen kuitenkin. 

Ehkä ne muistot ovat nyt 

valmiita käsiteltäviksi.

Ehkä minä olen nyt vahvempi käsittelemään niitä.

Ehkä...