My diary Että voikin olla paha olo! Ahdistaa ja masentaa kaikki. Päivät ovat kuin jatkuvaa vuoristorataa, josta en pääse pois. Kierrän yhä uudestaan ja uudestaan samaa reittiä. Häpeä, se on koko ajan mielessä. En näe muuta kuin jatkuvaa häpeää. Häpeän itseäni, häpeän elämääni, menneisyyttäni, tätä hetkeä ja tulevaa. Jos voisin, kiskoisin kaikki paskat muistot itsestäni irti ja liiskaisin ne kenkäni korolla syvälle maahan. Huono olo. Se pyörii ympärillä kietoutuen painavana rinnan päälle ja salpaa hengityksen. Ennen kuin huomaankaan, kierrän jälleen vuoristorataa ja haluaisin kirkua joka kerta, kun alamäki alkaa. Mutta ääntäkään ei lähde, korkeintaan pihahdus. Avaan suklaarasian ja kuorrutan häpeäni ja ahdistukseni suklaalla. Hetken aikaa vuoristoradassa on siedettävää olla.