Jossain vaiheessa, diagnoosilla vaikea masennus
My diary
Huomaan ahdistuvani herkemmin.
Pinnan alla kuplii jälleen se tuttu ahdistus ja masennus möykky.
Paljon on nyt ollut kirjoituksia
rajusta koulukiusaamisesta.
En pysty niitä lukemaan.
Traumat nousevat mieleen ja
selaan aihetta käsittelevät
kirjoitukset ja uutiset nopeasti ohi.
Menneisyyteeni liittyy ikäviä tapahtumia vastaavista tilanteista. Omakohtaista ja lapseen kohdistuvaa.
En pysty niistä vielä kirjoittamaan, ehkä myöhemmin.
Kesä meni ja syksy tuli.
Sosiaalisuus on nollassa.
Ahdistaa ajatus, että pitäisi tehdä jotain, pitäisi tavata ihmisiä.
Väsyttää pelkkä ajatus.
Joskus oli ihanaa, kun tuli syksy. Puhkuin intoa ja energiaa.
Masennus lamaannutti minut.
Ei jaksa, ei pysty,
ei kykene, eikä halua.
Ehkä mun ei tarvitse,
ei tällä hetkellä.
Ei ehkä huomennakaan.
Jos vaan annan itseni olla ja
kerätä voimia. Jossain vaiheessa jaksan taas, kykenen ja pystyn.
Jossain vaiheessa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! ❤