Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2020.

Vuosi 2020, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Vuosi 2020. Mulle se oli koronavuosi,  niin kuin oli sullekin.  Meille kaikille.  Sitä ihmeteltiin ensin.  Ei se minua koske. Se tapahtuu jossain  muualla, kaukana.  Ja sitten se koski meitä kaikkia.  Moni asia muuttui.  Monen elämä muuttui. Mun terapia loppui maaliskuussa koronan takia. Tarjottiin keskusteluja puhelimen kautta. Koin sen kuitenkin epämiellyttäväksi, koska mulla on outo "puhelinpelko". Siihen se sitten tyssäs. Kaksi matkaa peruuntui.  Ne olisivat olleet tärkeitä  sosiaalisesti. Ne olisivat olleet  siihen hetkeen henkireikä. Kevään loppu oli kituvaihe.  Voin huonosti.  Vihasin valon määrää.  Linnottauduin kotiin enkä avannut sälekaihtimia. Kesällä pääsin tyttären mukana ratsastuskisoihin hevosenhoitajaksi. Korona rajoitti niitäkin reissuja, mutta muutama kuitenkin onnistui. Odotin syksyä ja pimeyttä.  Miksi?  Koska se helpotti.  Sain paeta sisäiseen elämääni, kääriytyä paksuun lohduttavaan  vilttiini ja kadota maailmalta.  Joulu. Se pelasti paljon.  S

Silloin, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Silloin, kun joskus mentiin naimisiin ja oltiin järjettömän rakastuneita.  Ja sitten, kun kaikki meni perseelleen ja sattui pahasti ja koko elämä oli rikki. Silloin päätin, että loppuu tämä rikkinäinen elämä. Minä jätin sinut. 

Tällä hetkellä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Tällä hetkellä muistan  kaiken sen, jolloin epäonnistuin.  Kaiken sen häpeän.  Ne nolot tilanteet.  Koko epäonnistuneen elämän.  Miten heikko olin, miten häpesin.  Ja vihasin. Niin noloa.  Niin paljon typeryyttä,  noloa tilannetta.  Kuvitelmaa,  ruusuisia unelmia.  Hölmöjä juttuja.  Se, ettei vieläkään ole aikuinen.  Ettei vieläkään ole vahva, välinpitämätön,  ylimielisesti katsova ja naurava.  Että on typerästi keskeneräinen  ja keskenkasvuinen.  Typerä. Naurettava. Ei mitään.  Keskenkasvuinen,  keskeneräinen,  keski-ikäinen.  Tällä hetkellä  tämän kaiken keskellä. Typerä.

Kun luulit olevasi vahva

Kuva
Kun on luullut,  että kaikki on jo  koettu.  Kun kaikki  maailman paska  on vyöryvät päälle  ja siitä on selvinnyt.  Kun olit valmis  luovuttamaan,  olit valmis  lopettamaan.  Olit valmis  repimään kaiken  riekaleiksi.  Kaikki muistot,  menneisyyden,  koko elämän. Rikkoa, hajoittaa. Polkea sirpaleet  murskaksi  ja heittää ne tuulen  vietäväksi. Ja sen jälkeen  on luullut,  ettei mikään  enää satuta,  haavoita.  Että olet vahva.  Olet arpinen,  mutta vahva.  Olet selviytyjä,  etkä enää  niin rikkinäinen  kuin ennen olit. Niin sitä luulee.  Niin minä luulin.  Kuinka väärässä olin!