Vuosi 2020, diagnoosilla vaikea masennus
My diary
Vuosi 2020.
Mulle se oli koronavuosi,
niin kuin oli sullekin.
Meille kaikille.
Sitä ihmeteltiin ensin.
Ei se minua koske.
Se tapahtuu jossain
muualla, kaukana.
Ja sitten se koski meitä kaikkia.
Moni asia muuttui.
Monen elämä muuttui.
Mun terapia loppui maaliskuussa koronan takia. Tarjottiin keskusteluja puhelimen kautta. Koin sen kuitenkin epämiellyttäväksi, koska mulla on outo "puhelinpelko". Siihen se sitten tyssäs.
Kaksi matkaa peruuntui.
Ne olisivat olleet tärkeitä
sosiaalisesti. Ne olisivat olleet
siihen hetkeen henkireikä.
Kevään loppu oli kituvaihe.
Voin huonosti.
Vihasin valon määrää.
Linnottauduin kotiin enkä avannut sälekaihtimia.
Kesällä pääsin tyttären mukana ratsastuskisoihin hevosenhoitajaksi. Korona rajoitti niitäkin reissuja, mutta muutama kuitenkin onnistui.
Odotin syksyä ja pimeyttä.
Miksi?
Koska se helpotti.
Sain paeta sisäiseen elämääni, kääriytyä paksuun lohduttavaan
vilttiini ja kadota maailmalta.
Joulu. Se pelasti paljon.
Se helpotti, koska meillä on omanlaisemme joulu.
Sitä rakennettiin monta vuotta
ja nyt kaikki mennyt on siivottu pois. Se vaati työtä. Nyt on hyvä.
Vuosi 2020.
Vois kertoa paljon ja enemmän,
mutta nyt on näin ja se on hyvä.
Voimia sulle ja parempaa vuotta 2021!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! ❤