Pelottaa, diagnoosilla vaikea masennus

My diary Mä oon ollut tosi huonossa kunnossa jo pitkään. Alkoi tuntumaan, että pää leviää ja menetän itseni hallinnan. Pelottava ajatus. Epämääräisiä pelkotiloja. Kuvittelin näkeväni jotain, kuulevani jotain, tuntevani jotain. Jotain sellaista, mitä ei oikeasti ollut. Ahdistus oli kovaa, fyysistä. Se sattui, koko kroppa oli kipeä. Ajatukset laukkasivat ja pää täyttyi muistoista. Ikävistä, pelottavista muistoista. Pahimmat ajatukset ja muistot olivat itsemurhasta. Muistot siitä, kun halusin kuolla. Halusin pois tästä tuskasta. Halusin kivun loppuvan. Muistan valtavan hädän ja avuttomuuden. Epätoivon. En saanut niitä muistoja pois päästäni omin avuin ja hain apua. Onneksi, vaikka vaikeaa se oli. Noin kuukausi sitten lääkitystä muutettiin ja nyt alkaa vointi kohenemaan. Onneksi. Pelkäsin oikeasti, että käy huonosti. Mitä se tarkoittaa, että käy huonosti? En tiedä tai osaa itsekään sitä sanoa. Tulee tunne, että en selviä. Että pelottaa. Pelkään itseäni, ajatuksiani, muistojani