Järkyttävän huono olo, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Järkyttävän huono olo. 

Mulla on psykiatrille aika 23. huhtikuuta. Vasta.

Jokainen päivä on yhtä tuskaa. Jokainen tunti tuntuu päivän pituiselta. Minuutti minuutilta minun on yhä vaikeampaa hengittää. 

Lupasin hoitajalle, että menen päivystykseen, jos tuntuu, etten jaksa, etten omin voimin selviä.

Ahdistaa. Mietin, miksi en hakenut aikaisemmin apua. Kun kävin eka kerran 7 viikkoa sitten terveyskeskuslääkärin luona, kaunistelin taas asioita, enkä saanut sanotuksi, että nyt on hätä.

Olisin jo käynyt psykiatrilla ja saanut apua, jos olisin saanut suuni auki ja pyytänyt. Miten voikin olla vaikeaa myöntää, että on paha olo. Tai kyllähän sen myöntää, itselleen. Sen ääneen sanominen on vaikeaa. Siitä tulee silloin oikeasti totta ja se pelottaa. 

Kaikki tuntuu kamalalta, kaikki tuntuu ahdistavalta. Koko elämä ahdistaa.

Olen flegmaattinen, 
mikään ei kiinnosta, 
mitään en saa aikaiseksi, 
pelkkä ajattelu vie voimat. 

Häpeän tunteet pyörii päässä. 
Muistaa kaikki typeryydet, 
mokat, nolot tilanteet. 

Haluais vaan vetää peiton 
päälle ja sulkea silmät maailmalta. 

Kadota. Hävitä. 

Tällä hetkellä lääkitys ei toimi toivotulla tavalla. Pyysinkin siihen muutosta ja tänään lääkäri soitti ja kahden lääkkeen annosta nostetaan. 
Toisaalta ahdistaa ajatus siitä, että lisääntyykö haittavaikutukset. 

Olenko kohta taas zombie ja 
kuljen pää sumussa, pää tyhjänä. Ajatukset sameina ja tahmaisina. 

Aurinko pilkistää kuin ilkkuen sälekaihtimen raosta. 
Irvistän auringolle ja 
vedän peiton päälle.

Järkyttävän huono olo. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Iloista vappua!