Ruosteinen lukko, diagnoosilla vaikea masennus

My diary 

Minussa on ovi, joka on lukittu isolla riippulukolla. Lukko on raskas ja se on ruosteessa. Sen rosoinen pinta raapii kipeästi jättäen kirveleviä naarmuja sieluuni. 

Minussa on ovi, jonka haluaisin aukaista ja kurkistaa, mitä siellä on, mutta pelkään tehdä sitä, koska tiedän, että siellä odottaa paha.

Laitan korvan ovea vasten ja tunnen kuinka se sykkii. Sykkii kuin sydän, kiivaasti, epätasaisesti.

Kuuntelen ja yhtäkkiä tajuan, että se on minun sydän, joka hakkaa epätoivoisesti. Minut valtaa paniikki ja alan juosta. Juoksen kuin viimeistä päivää katsomatta taakseni, toivoen, että ovi ei seuraa. Mutta se seuraa raskaana, uhkaavana, ja minä pysähdyn haukkoen henkeäni. 

Minä tärisen ja kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Mitä minä kuvittelin? Että pääsen pakoon ovea? Ihan turhaa juosta, ihan turhaa paeta. 

En pääse pakoon, koska oven takana on menneisyys ja se odottaa pääsyään ulos. Toivon, että lukko kestää. 

En ole valmis kohtaamaan 
sitä, mitä siellä on, en nyt. 

En vielä.

Joskus, kuiskaan. Joskus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

Oikea sairausko?

Rakas äitini

Iloista vappua!

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus