Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2021.

Rikkinäinen

Kuva
Siinä se lojui,  levällään,  rikkinäisenä.  Lojui unohdettuna  ja ruosteisena.  Siinä se oli.  Yritin nostaa sen,  paikata, kerätä palaset  ja liimata ne yhteen.  Mutta eihän se onnistunut.  Mikään ei sopinut,  kaikki oli rikki. Sielu. Elämä.

Mä haluun pois mun elämästä, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  On taas niin paha olo, että oksettaa. Tää viikko on ollut paska. Varsinkin eilen ja tänä aamuna olis ollut parempi, etten olisi herännyt ollenkaan. Vituttaa tää elämä. Mä taas kelaan koko ajan menneitä. Olen katkera ja vihainen ihmisille. Monille, jotka olen tuntenut. Koen, etten ole saanut tukea, kun sitä olisin tarvinnut.  Olen ollut valmis tukemaan ja auttamaan, jos sitä joku on tarvinnut. Silloinkin, kun itselläni on mennyt huonosti, on ollut paha olla.  Väsyin, paloin loppuun, sairastuin. Ahdistaa niin, että on vaikea hengittää. Ulos pitäis mennä, koska on niin hieno ilma. Mutta en kykene ja se hävettää. Toiset riemuitsevat keväästä, auringosta. Lintujen laulusta, kevään kukista. Mua vaan ahdistaa ja on paha olla.  Onneksi kukaan ei tiedä, mitä ajattelen. Onneksi kukaan ei näe, minkälaista mun elämä on.  Ei tää ole elämisen arvoista. Mä haluun pois mun elämästä. 

Pelottaa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Mä oon ollut tosi huonossa  kunnossa jo pitkään.  Alkoi tuntumaan, että pää leviää ja menetän itseni hallinnan. Pelottava ajatus.  Epämääräisiä pelkotiloja. Kuvittelin näkeväni jotain, kuulevani jotain, tuntevani jotain. Jotain sellaista, mitä ei oikeasti ollut. Ahdistus oli kovaa, fyysistä. Se sattui, koko kroppa oli kipeä.  Ajatukset laukkasivat ja pää täyttyi muistoista. Ikävistä, pelottavista muistoista. Pahimmat ajatukset ja muistot olivat itsemurhasta. Muistot siitä, kun halusin kuolla. Halusin pois tästä tuskasta. Halusin kivun loppuvan. Muistan valtavan hädän  ja avuttomuuden.  Epätoivon. En saanut niitä muistoja  pois päästäni omin avuin  ja hain apua. Onneksi,  vaikka vaikeaa se oli. Noin kuukausi sitten lääkitystä muutettiin ja nyt alkaa vointi kohenemaan. Onneksi. Pelkäsin oikeasti, että käy huonosti.  Mitä se tarkoittaa, että  käy huonosti?  En tiedä tai osaa itsekään sitä sanoa. Tulee tunne, että en selviä. Että pelottaa. Pelkään itseäni, ajatuksiani, muistojani