Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2021.

Voiko häpeään kuolla, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Mä häpeän itseäni. Häpeän ajatuksiani,  tekojani, itseäni.  Häpeän koko elämääni. Häpeän kaikkea sitä,  mikä on elämääni.  Kaikkea sitä,  mikä ei ole elämääni.  Häpeän, koska se kuitenkin  ja joka tapauksessa on mun häpeällistä elämää.  Häpeän.  Voiko häpeään kuolla?

Entäs sitten, jos ei jaksa, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Mä oon vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen.  Helvetin väsynyt omaan merkityksettömään elämään.  Väsynyt siihen, ettei jaksa.  Väsynyt siihen, että epäonnistuu ja putoaa, ja sieltä pitäisi taas nousta.  Nousta siksi: "Koska on aina noussut" .  Kai sillekin tulee raja.  Sille, ettei enää jaksa.  Entäs sitten, pitääkö hävetä, olenko epäonnistunut?  Mä en nyt jaksa.  Haluan pois. 

Joku pitäisi minusta huolta, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Olen ollut hukassa.  Ajatukseni ovat kaaoksessa.  En edes yritä kuvailla tuntemuksiani.  Viivähdin hetkeksi menneisyyteen,  siihen hetkeen, kun istuin nojatuolissa vieraassa ympäristössä ja silti tutussa.  Olin osastolla ja istuin  hiljaa kuunnellen musiikkia.  Ympäristö katosi,  äänet ympäriltä katosi.  Olin vain minä, yksin.  Ja ympärilläni oli kaaos.  Olin keskellä omaa kriisiä.  Olin keskellä jotain jossain, missä en ollut koskaan ollut.  Olin keskellä ihmisiä,  joita en tuntenut.  Olin.  Jossain.  Ja olin turvassa. Joku huolehti, joku välitti. Kysyi kuinka voit.  Olisinpa siellä, siinä hetkessä.  Joku pitäisi minusta huolta. 

Tyhjyys

Kuva
Minä silitin hetken poskeasi, otin kätesi omaan käteeni ja sanoin: hengitä. Sulje silmäsi ja hengitä.  Tyhjyys. Ja minä puhalsin tyhjyyden pois.

Minä kadotin, diagnoosilla vaikea masennus

Kuva
My diary  Minä kadotin kyyneleet, puhdistavat suolaiset kyyneleet.  Minä kadotin lohduttavan äänen, sen äänen, joka sanoi: sinä riität.  Minä kadotin kätesi lämmön ja löysin oman kyyneleisen poskeni.  Minä kadotin sinut, sinä särjit sydämeni. Minä kadotin.  Enkä surrut. Koska löysin itseni. 

Solujen helinää

Kuva
"Minä luovutan",  ajattelit ja tunsit kuinka  maa pettää jalkojesi alla.  "Minä luovutan",  sanoit ja suljit  väsyneenä silmäsi.  "Älä luovuta",  sanoi ääni. Se kuului sisältäsi.  Se kuiskasi ja  kilisi hiljaa.  Se oli maailman suloisin ääni. Solujen helinää.  Ja pystyit taas hengittämään. 

Hauskaa vappua!

Kuva
Sää ei tänä vuonna suosinut vapunviettoa. Yllätys, yllätys.  Oma vappu oli rauhallinen. Koska korona, olemme ystävien ja tuttujen kanssa sopineet, että vietämme tämänkin vapun perhepiireissä.  Toisaalta ihan hyvä. Vointi ollut pitkään huono, enkä oikein jaksa olla sosiaalinen. Lääkitystä muutettiin, kun vihdoin ja viimein pääsin käymään psykiatrin juttusilla. Nyt katsotaan ja kuulostellaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ainakin sen verran tapahtunut, että maha on taas sekaisin lääkityksen takia.  Näillä mennään. Hyvää vappua!  Päivä kerrallaan,  viikko kerrallaan.  Välillä se,  että jaksat edes sen  minuutin hengittää  ja uskoa, että selviät.  Se riittää. Sinä selviät.