Mutta silloinhan olisin kuollut

Huomaan sen, 
on taas tämä aika vuodesta. 

Tämä aika, kun päässä alkaa vilisemään asioita, tapahtumia, muistoja. 

Kaikkea. Kaikenlaista. 

Enkä haluaisi, 
että niin tapahtuu, 
koska se sattuu. 

Koska se saa mut tuntemaan itseni huonoksi, vajaaksi, sairaaksi. 

Kipeäksi. 

Koska liikaa on sattunut. 
Liikaa on tapahtunut. 
Liikaa on ollut ja liikaa mennyt. 
Liikaa kaikkea. 
Ihan liikaa.

Monta kertaa haluaisin vain 
olla tuntematta mitään, 
olla joku muu, 
olla vain olematta, 
olla vain, 
olla mitään. 
Ettei mitään olisi, ettei minua olisi. 

Mutta silloinhan olisin kuollut, 
enkä halua kuolla. 

Vai haluanko? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääkkeiden haittavaikutukset, diagnoosilla vaikea masennus

Vieroitusoireita, diagnoosilla vaikea masennus

Kadonnut elämänhalu, diagnoosilla vaikea masennus

Yksinäisyys, diagnoosilla vaikea masennus

Soitit taas, diagnoosilla vaikea masennus

Rakas äitini

Iloista vappua!

Oikea sairausko?

Osastolla, diagnoosilla: vaikea masennus

Romahdus, diagnoosilla vaikea masennus